Pian saamme jälleen ihastella kansanedustajakandidaattien kuvia jalkakäytävien varsilla. Iskulauseet välähtelevät, eikä abstraktejakaan käsitteitä, kuten turvallisuus ja hyvinvointi arkailla käyttää syötteinä ääniä kalastellessa.
Ilmeisesti tällainen meininki vetoaa äänestäjiin, tai ainakaan puolueet eivät halua riskeerata yhdenkään äänen menettämistä. Sanojen kuten rikollisuus, terrorismi ja huumeet taakse kätkeytyy karmaisevia mielikuvia, jotka on helppo päästää valloilleen vain lausumalla yksi sana.
Monien tahojen tarjoama nollatoleranssi ja kovat otteet ovat peloista ja vihasta kumpuava, moraaliin vetoa-va ratkaisumalli. Se antaa mielikuvan jämptistä epäkohtiin puuttumisesta, mutta on käytännössä osoittautunut kosmeettiseksi toimenpiteeksi: ei pyritä vaikuttamaan ongelmien syihin, vaan lakaisemaan ne maton alle.
Ne puolueet ja poliitikot, jotka eivät lähde mukaan sotimaan, vaan tarjoavat pidemmän tähtäimen ratkaisuja (kuten haittojen minimointia päihdepolitiikassa) ovat auttamatta alakynnessä, eivätkä saa julkisuudessa itseään ja näkemyksiään esille.
On vaikeaa päättää, ketä äänestäisi, kun ei voi tietää, mitä äänestämänsä puolue aikoo tai voi käytännössä tehdä; kaikkihan sitä ”hyvää” tahtoisivat. Yleiseksi onkin käynyt boikotoida edustuksellista demokratiaa jättämällä äänestämättä. Sekään ei oikein toimi: käyttämätön ääni voi koitua vaaleissa heikommilla olevan – siis pienemmän pahan – tappioksi.
Aiomme kyllä äänestää, vaikka pidämmekin nykysysteemiä toimimattomana. Toivomme, että tekin jaksatte aikanaan laahautua uurnille asti, mutta vielä enemmän, että kylvätte ympärillenne rakkautta, sillä se on ainoa toimiva lääke piittaamattomuutta vastaan.
Jukka, Onerva ja Sandra
