01. marraskuuta 2002
Teksti:

Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio kysyy Yliopisto -lehden (18.10.) pääkirjoituksessa, muuttuuko yliopisto tyttökouluksi. Rehtorin mielestä ulkoa pänttääminen esimerkiksi yliopiston pääsykokeita varten on luontevampaa tytöille kuin pojille.
    Raivion mielestä pänttäämistä painottavat pääsykokeet pitäisi romuttaa ja tilalle olisi luotava räätälöityjä aineistokokeita, jotka eivät edellytä ennakkovalmistautumista. Opintoihin pitäisi päästä kiinni myös myöhemmin, esimerkiksi avoimen yliopiston kautta tai kiintiöjärjestelyillä.

Tytöt eivät näköjään voi (saa) voittaa. Ensin pääsykokeet tehdään sellaisiksi, että ahkerat pärjäävät. Sitten kun huomataan, että ahkerat pärjääjät ovat tyttöjä eivätkä poikia, pääsykokeita vaaditaan muutettaviksi.
    Pääsykokeita on toki hyvä kehittää, mutta rehtorin perustelut ovat kestämättömät. ”Pelastakaa kyydistä pudonneet pojat!”
    Vaikka yliopiston yhteiskunnallisesta tehtävästä jatkuvasti keskustellaan, ei se sentään ole se, että poikien on päästävä yliopistoon töitä tekemättä.

Ylen tv-uutiset kertoi Arvi Lindin suulla 24.10., että Moskovan panttivankidraama nosti ”unohdetun Tshetshenian sodan taas puheenaiheeksi”. Yle olisi toki voinut tarkentaa, kuka sodan on unohtanut.
    Eivät ainakaan lukuisat kansalaisjärjestöt, jotka ovat turhaan yrittäneet pitää Tshetshenian sotaa ja ihmisoikeusloukkauksia esillä tiedotusvälineissä.
    Kansainvälinen Punainen Risti auttaa Pohjois-Kaukasiassa jatkuvasti 150 000:ta tshetsheenipakolaista.
    Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International oli jo ennen Moskovan panttivankidraamaa kutsunut Suomen osaston vieraaksi venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan, joka on tonkinut harvinaisen sinnikkäästi Tshetshenian sodan kauhuja ja saanut työstään kansainvälisen journalistipalkinnon.

Vierailu peruuntui,
koska Politkovskajan piti jäädä Moskovaan kaappausdraaman välittäjäksi.
    Arvi, lausuisitko ensi kerralla vaikkapa näin: ”Moskovan tapahtumat antoivat tiedotusvälineille pitkästä aikaa syyn muistella, että mitäs siellä Kaukasuksella taas tapahtuukaan.”