Kun mies vie toiselta auton, kyseessä on ryöstö. Kun saman tekee miesjoukko, puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kun joukko järjestää äänestyksen ja ottaa auton enemmistöpäätöksellä, sitä kutsutaan demokratiaksi.
Demokratia estää yksinvaltaisen riiston lisäämällä riistäjien määrää. Pitää vain kerätä joukko ja vaatia.
Pian lisätään tietokone, kännykkä ja internet-yhteys ”perusoikeuksiin”. Jos jollain on, pitää muillakin oleman. Aina on jokin tarve tyydyttämättä. Poliitikot lietsovat meissä loisimisviettiä, koska meidän heikkoutemme on heidän voimansa.
Demokratia antaa vallan takaisin kansalle, mutta kyseenalaisin ehdoin. Verrataan vaaleja aitoihin sopimussuhteisiin: Tekisitkö monivuotisen edustussopimuksen, jos et voisi purkaa sitä edustajan paljastuessa moraalittomaksi oman etunsa tavoittelijaksi? Pitäisitkö sopimusta laillisena, jos et voisi kieltäytyä siitä, vaikka pitäisit kaikkia ehdokkaita epäluotettavina ja tehtävään kelpaamattomina?
Demokratia on luonut uuden eliitin, joka janoaa valtaa ja osaa pitää siitä kiinni. Kun Irlannin kansa julkesi vastustaa Nizzan sopimusta, kansa leimattiin tyhmäksi ja sivistymättömäksi. Kansaa kuunnellaan niin kauan kuin se ei kyseenalaista vallanpitäjien viisautta.
Valta houkuttelee vallanhimoisia ja demokratia tarjoaa välineet. H. L. Menckenin sanoin: ”Demokratia on palvonnan muoto. Demokratiassa aasit palvovat sakaaleja.”
Ongelma ei ole valtiomuoto. Ongelma on vallankäyttö. Miksi pitää tehdä kansallisia, saati sitten ylikansallisia päätöksiä, jos sama tehdään joustavammin ja ihmisläheisemmin paikallistasolla?
Aikuiset ihmiset osaavat huolehtia asioistaan. Lisäksi itsenäinen päätösvalta vahvistaisi niin yksilöjä kuin yhteisöjäkin.
Ihmisen täytyy kokea hallitsevansa omaa elämäänsä. Vain silloin voi kasvaa ihmisenä, moraalisena olentona. Mutta se ei ole valtion mieleen. Kansan tulee käyttäytyä kuin sylilapsi, jota äiti-valtio ruokkii ja hoivaa. Demokratia on oopiumi, joka tuudittaa kansan uneen vaalikaudesta toiseen.
Oskari Juurikkala
oskari.juurikkala@vapaasana.net
