04. lokakuuta 2002
Teksti:

Miehen elämä on jatkuvaa taistelua. Työstä. Statuksesta. Nylon Beatin nimmareista. On myös osattava pukeutua, jotta pääsisi joskus riisuutumaan. Tyylitietoisuus testataan viimeistään talven suosikkilajissa, naisten takaa-ajossa perinteisellä tyylillä. Rumat ne vaatteilla koreilee, olosuhteiden pakosta.
    Pahimmillaan äidin joululahjojen ja baarikierroksilla tuhlattujen rahojen jälkeen miehen vaatekaappi takaa poikamiespäivien jatkumisen liki yhtä tehokkaasti kuin Jokereiden faniklubin jäsenyys tai teekkarivitsien siteeraaminen ekoilla treffeillä. Kannustavuudeksi nimitetyssä urakilpailussakin voi tyylittömyys olla yksi otsaan kolahtavista kyynärpäistä.
    Resupekka vai tyyliniekka? Pukeutuminen on totisesti yksi miehen elämän peruskysymyksistä. Julmaan kaksiarvologiikkaan perustuva, kuten muutkin miehisyyden perusulottuvuudet. Pohdiskelija vai jyrääjä? Lukija vai tekijä? Utopisti vai realisti? Nyhverö vai naistenmies? Erkki Tuomioja vai Sauli Niinistö?

Pukeutuminen lähtee oikean vaatekaupan valitsemisesta. Väärään kauppaan saa erehtyä, mutta sieltä on osattava lähteä yhtä rivakasti kuin SYL:n hallituksesta lähdetään kansanedustajien avustajiksi.
    Anttilat ja seppälät sivuutetaan suosiolla. Urbaanin baarimetsän iloisten heikkojen riennoissa mies haluaa olla Garderobin Hood, ei prinssi Mauton.
    Halonen houkuttelee tarjouksillaan yhtä paljon kuin Mäntyniemessä asuva kaimansa tuulipukuimagollaan ja latteilla lausunnoillaan. Halosen olemuksen kiteyttää kyltti seinällä: alusvaatteita emme vaihda. Hyi helvetti, miten epähygieenistä! Toivottavasti myyjät eivät käy yleisissä uimahalleissa.
    Hennes & Mauritz on täynnä elämänsä ensimmäisiä solmioita ostavia diplomi-insinöörejä. Ja lukiotyttöjä. Mieleen alkaa hiipiä yhtä syntisiä ajatuksia kuin valtsikan pääsykoekurssia vetäessä. Paras etsiä jotain aikuisempaa.
    Stockmann. Ja ah, sieltä löytyykin pakettiratkaisu kuin suoraan EU:n päätöksentekojärjestelmästä. Siellä ne odottavat, sopivasti oven lähellä ja Stockmann-tarjouksessa – yhtä lähellä todellista edullisuutta kuin kristillinen liitto arvoliberalismia – jo kolmatta vuotta. Mustat viisitaskufarkut, musta paita ja musta pikkutakki.

Ongelma on ratkaistu. Illalla, höyryn tiivistyessä kaupungin kuumimmassa yökerhossa mies siemaisee muiden musta-asuisten kolmikymppisten miesten tavoin tyytyväisenä olutta ja tähyilee tanssilattialle. On niin itsetuntoa kohottavaa, kun saa pukeutua yksilöllisesti!

franzaillaan@yahoo.com