06. syyskuuta 2002
Teksti:

Nuori runoilija Antti Koivumäki (s.1976) on kuollut; hän hukkui heinäkuun lopussa Helsingissä.
    Tapasin Antti Koivumäen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten Turun kirjamessuilla, joilla hän oli julkistamassa esikoisteostaan Iltapäivällä tulee mieleen lahoavia puistoja. Koivumäki oli juuri voittanut Kaarinan kaupungin kulttuuritoimen Runo-Kaarina-kilpailun.
    Ensikohtaamisen jälkeen tapasin Antti Koivumäkeä paljon. Viime vuonna hän kirjoitti Kotikaupunkini bussikatokset -nimistä kolumnia päätoimittamassani Tuli & Savu -runouslehdessä. Vaihdoimme kahviloissa kommentteja toistemme runoista ja keskustelimme runoudesta.
    Koivumäki oli laajasti lukenut, ja hän kommentoi rehellisesti, kriittisesti ja analyyttisesti käsiinsä saamiaan tekstejä. Hänellä oli harvinaista merkityksen tajua. Koivumäki antoi vaikutelman melankolisesta, vakavasta nuorukaisesta, joka oli herkkä reagoimaan kritiikkiin.
    Yksi hänen suurista suosikeistaan oli kirjailija Jyrki Pellinen, jonka arkielämää erikoisista näkökulmista tarkkailevaa tyyliä Koivumäki tavoitteli itsekin.

Koivumäen esikoisteos toi suomalaiseen nykyrunouteen tervehdyttävän uudenlaisen runoilijanäänen, metafyysisen, elämää ja sen kulkua sekä ihmisen osaa pohdiskelevan filosofisen runon. Silti Koivumäki hallitsi myös konkretiassa pysymisen. Arkielämän pienet tapahtumat olivat runoilijan keskeistä materiaalia.
    Nuorta runoilijaa kiinnostivat myös muut taiteen alat, erityisesti musiikki. Hän oli mukana perustamassa kulttiyhtyeeksi noussutta Aavikkoa ja opiskeli konservatoriossa pianonsoittoa. Hän ei todellakaan pitänyt itseään musiikillisena nerona, mutta musiikki antoi kyllä aihelmia hänen runoihinsa.
    Siilinjärvellä lapsuutensa viettänyt Koivumäki kirjoitti teini-ikäisestä lähtien. Hän julkaisi pakinoita Siilinjärven paikallislehdessä, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Itä-Suomen kirjoittajien antologiassa, kun hän oli 16-vuotias.
    Opettajat ja auktoriteetit olivat jättäneet nuoreen runoilijaan lähtemättömän trauman: Pojat riisuvat paitansa ja kumartuvat selät isää kohti. / Isä lyö lempeällä ruoskalla poikia, opettaa.
    Siilinjärveltä Koivumäki muutti Espooseen, kävi Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjan ja voitti vuonna 1999 Ylioppilaslehden pakinakilpailun. Koivumäki oli vaatimaton ja itsestään melua pitämätön kirjoittaja, joka suhtautui tinkimättömästi runonkirjoittamiseen.

Antti Koivumäellä
olisi ollut nykyrunoudelle vielä paljon annettavaa. Tammi julkaisee Antti Koivumäen toisen kokoelman Mukavat kaupunginosat syyskuussa.

Rita Dahl