06. syyskuuta 2002
Teksti:

Aarno ”Loka ” Laitinen jatkoi Iltalehden kolumnissaan (17. 8. 2002)yhden miehen ristiretkeään entisiä kommunisteja, vihreää liikettä ja koko naissukupuolta vastaan.
    ”Erityisen kiukkuisia kaikkien asioiden vastustajia ovat naiskansanedustajat. Ehkä aamutelevision päivystävät psykologit pystyvät keksimään tälle jonkin järkevän selityksen, mutta kun hekin ovat naisia, selitykseen ei voi luottaa ”, Laitinen kirjoitti.

Mitä tyhmää naiskansanedustajat nyt olivat menneet tekemään? Eivät mitään. Eduskunta oli lomalla. Itse asiassa Laitinen aloitti kolumninsa kirjoittamalla Soneran umts-sekoilusta, mutta innostuikin heti alkuun spekuloimaan, mitä olisi tapahtunut, jos Saksan-kaupoista olisi päätetty eduskunnassa. ”
    Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen (vas) olisi vihreiden tyttösten kannattamana esittänyt epäilyn, ettei ole täysin poissuljettu mahdollisuutta, että kolmannen sukupolven kännykät aiheuttavat sikiövaurioita ”, Laitinen ivaili.

Ei ole ainutlaatuista, että keski-ikäinen mieskolumnisti ottaa elämäntehtäväkseen taistolaisten, feministien ja luonnonsuojelijoiden salaliiton paljastamisen. Olisi kuitenkin mukavaa, jos jutut pohjautuisivat vaikkapa lausuntoon, päätökseen tai tekoon, jonka kolumnisti näkee arvostelun arvoiseksi. Jossittelu ja omien mielipiteiden julistaminen naurattavat ehkä ravintola Poseidonin kantapöydässä, mutta lehteen painettuina ne antavat kirjoittajastaan vainoharhaisen ja jankuttavan vaikutelman.

Ylioppilaslehden kasvatti, kolumnisti Liisaleena, paljasti itsensä juhannuksen City-lehdessä. Viimeistään silloin hyväuskoisimmallekin lukijalle selvisi, ettei Liisaleenan takana voinut olla kuin mies – tai kaksi. Arno Kotro ja Jaakko Lyytinen eivät malttaneet pysyä tuntemattomina, vaikka hienon nimimerkin arvoitus meni paljastuksella pilalle. Tosinainen ei olisi sortunut henkilökohtaisen glorian keräämiseen vaan olisi säilyttänyt tyylitajunsa loppuun saakka