Aito lettutieteen vihtori

T:Teksti:

”Mmmmh.” Ilmeisesti Tampereen yliopiston lehtorin Risto Pylkkäsen tervehdys on tulkittava luvaksi aloittaa haastattelu. Niin että ihan tästä kaksoisroolistasi olimme kiinnostuneita. Olet kuitenkin akateemisessa virassa, tiedotusopin lehtori ja radiotyön opettaja, mutta samalla avustat pornolehtiä ja kirjoitat vitsikirjoja? ”Mmmmmh.”

Jahas. Äkkiseltään luulisi, että herra Pylkkänen on kiusaantunut aiheesta. Hävettääkö? ”Hyvänen aika ei! Yliopistossa on muillakin opettajilla aika outoja harrastuksia. Ja minulla on yliopiston lupa kirjoittaa muihin lehtiin. Esimerkiksi Kallea olen avustanut jo 20 vuotta”, pieni mies havahtuu kiistämään.
    Niin, Risto ”Konsta” Pylkkäsellä onkin takanaan tietyssä mielessä kunnioitettava ura. Onhan mies kuitenkin kirjoittanut lehteen, jolla on ollut parhaimmillaan melkein kolmensadan tuhannen levikki, siis Jalluun. Hän on päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan vitsienkertojana, ja parikymmentä vuotta uutistyötä Ylen radiokanavilla on tietysti ihan säällistä työkokemusta.

Mutta jos nyt kuitenkin aloitetaan sillä pornolla. Eikös jatkuva jyystäminen ole aika puuduttavaa? ”No arvosteluvideot katson kyllä melkein pikakelauksella. Niihin on kahdessakymmenessä vuodessa jo leipiintynyt. Alalle kaivattaisiinkin uutta verta, tekijät alkavat jo ukkoontua.” Niin kuin esimerkiksi kuuttakymmentä lähentelevä Pylkkänen, joka kannustaa uusia kirjoittajakykyjä hankkimaan tienestiä.
    Itse hän ajautui alalle, kun entiset opiskelijat perustivat lehden ja pyysivät kirjoittamaan. ”Esimerkiksi kuvasarjoja tekstittämällä saa nopeasti ihan kivat rahat. Eikä ole ihan hirveän hankalaa hommaa.”
    Sopivien kirjoittajien pula ei kuitenkaan ole pornoteollisuuden ainoa huoli. Lehtiä on vähän liiankin paljon näin pieneen maahan. Jallun takavuosien satojen tuhansien levikkiin ei enää ylletä, käyrät ovat laskeneet jyrkästi.
    Onneksi siis porno ei ole Risto Pylkkäsen ainoa sivutoimi. Pääasiassa hänet tunnetaan vitseistä. Toistakymmentä vitsikirjaa, vitsipalstoja useissa eri lehdissä, nykyään Seiskassa ja pornolehdissä. ”Asia menee näin: Kaksi kolmasosaa vitseistä käsittelee seksiä. Lopuista kaksi kolmasosaa käsittelee politiikkaa ja lopuista taas kaksi kolmannesta viinaa. Siksi pornolehdissä on helppo pitää vitsipalstaa.”

Pylkkästä on uskottava, sillä hän on tutkinut komiikkaa jo gradussaan 60-luvun alussa. Silloin aiheena oli 20-luvun pakinahahmo Kenonen. Komiikka oli aiheena myös lisensiaatin työssä.
    Eikä Risto Pylkkänen suinkaan keksi itse vitsejään. Kaikki vitsit oli nimittäin keksitty jo vuoteen 1450 mennessä. Silloin 20 hovinarria kokoontui Pariisiin sillan alle kirjoittamaan parhaimmat vitsinsä kirjan muotoon. ”Siinä on oikeastaan kaikki. Suurin osa nykyisistä vitseistä on vain päivitettyjä versioita ikiaikaisista kaskuista. Henri VIII on muuttunut Kekkoseksi ja niin pois päin.”
    Pylkkänen kertoi 70-luvulla 930 vitsiä yhteen menoon. Aikaa kului 13 ja puoli tuntia, ja suorituksella pääsi hetkeksi vitsienkerronnan maailmanennätysmieheksi. Aika pian joku meksikolainen kuitenkin vitsaili 16 tuntia.

Yliopistossa Pylkkäsen
puuhia ei ole katsottu pahalla. Ainakaan kielteisiä kommentteja ei ole kuulunut maestron itsensä korviin. ”Sellaista pientä naljailua. Pertti Hémanuksen salapoliisikirjassa minusta tehty hahmo toi vaimolleen ulkomaanmatkalta tuliaisia. Siis satiaisia”, Pylkkänen virnuilee.
    Enemmänkin Pylkkäsen erottaa tutkijatyötovereista se, että hän opettaa käytännön radiotyötä. Teoriat ovat toisten heiniä. ”Toiset tekevät ruumiita ja toiset pesevät ne”, mies kuvaa eroa. Eivätkö edes opiskelijatytöt ole pitäneet sinua vanhana irstaana miehenä? ”Opetus on sitten taas eri juttu kuin harrastukseni. Vaikka voihan vitseillä saada asiat jäämään paremmin päähän.” Opiskelijat ovat kuitenkin saaneet kuulla esimerkiksi miehen bordellintestausmatkoista maailmalla.

Viimeistään nyt on jo selvinnyt, että akateeminen työ on Pylkkäselle pikemminkin sivu-ura. Miksi hän sitten on moista työtä tehnyt, täysipäiväisesti jo vuodesta 1986? ”Tämähän on maailman helpoin homma. Opetusvelvollisuutta on 400 tuntia vuodessa. Siinä jää aikaa muuhunkin.” Siis pornoon ja vitseihin? ”Ei kun kukkien kasvattamiseen. Olen muuten saanut orkideankin kukkimaan, en tosin siemenestä asti. Luonnostahan pornossakin on kysymys”, Pylkkänen hymyilee.
    No entä missä välissä lehtori on oikein ehtinyt lyömään viinapullolla päähän pornoelokuvan kuvaajaa ja äänimiestä jossain päin Orivettä, niin kuin saimme iltapäivälehdestä elokuussa lukea? ”Mmmmmmh.” ”Sanotaanko niin, että en ole muuten mukana siinä elokuvassa kuin siten, että hankin kuvauspaikan. Filmi on Kalle-lehden 30-vuotisjuhlavideo Kallen oppivuodet, joka ilmestyy syksyllä. Mutta eiköhän filmistä lue lehdissä vielä lisääkin”, Pylkkänen lupaa.

Riku Siivonen