Turun yliopistossa Elina Kleemola otsikoi mediatutkimuksen gradunsa simppelisti: Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskun suomalaiset tulkinnat lehdistössä.
Helsingin kauppakorkeakoulusta Heidi Sillanpää puolestaan lähestyy samaa aihetta talousvinkkelistä otsikolla Mitä talousuutisissa ennustettiin syyskuun 11. päivän jälkeen.
Helsingin yliopiston Sosial- och kommunalhögskolanin opiskelija Elisabet Back taas tutki proseminaarissa sitä, miten Hufvudstadsbladet ja Vasabladet kattoivat terrori-iskun tapahtumien raportoinnin ensimmäisenä päivänä.
Kun maailmalla tapahtuu, yliopistollakin havahdutaan. Graduaihetta vailla olevat opiskelijat ovat alati kuulolla, eikä aiheiden omaperäisyydellä ole yleensä niin väliä. Ydinvoimakirjoittelua on tutkittu kyllästymiseen asti, ja vaalitkin ovat yleensä taattua tavaraa.
Harva aihe on kuitenkaan ollut niin suosittu kuin terrori-iskut New Yorkin World Trade Centeriin viime vuoden syyskuussa. Aihetta sivuavia töitä kutsutaankin yliopistolla jo tuttavallisesti 911-graduiksi iskujen päivämäärän ja amerikkalaisen hätänumeron mukaan.
Tiedotusopin opiskelijat ovat yleensä erityisen hyvin ajan hermolla, eivätkä he petä nytkään. Tampereen yliopiston tiedotusoppilaisten viimesyksyinen proseminaariryhmä oli kuin CNN:n toimitus: Kuinka syyllinen löydettiin? – analyysi WTC-uutisoinnista, Lippukuvat terrorismiuutisoinnissa, Uskonnollinen retoriikka terrorismiuutisoinnissa, Terrori-iskun kehykset – Yhdysvaltain terrori-isku Aamulehden pääkirjoituksissa 12.-18.9.2001, kuuluivat töiden otsikot.
Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa opiskelevan Helle Palun gradun työotsikko erottuu kuitenkin massasta: Illokutiivis-performatiiviset puheaktit Yhdysvaltojen virallisessa retoriikassa Skinnerin ideologiatutkimuksen metodin valossa. Wittgensteinin kielipelin käsitteeseen ja Austinin puheaktien teoriaan perustuva analyysi Afganistanin sodan legitimoinnista.
Selvemmällä suomella sanottuna tutkimusaiheena on Yhdysvaltojen poliittisten päättäjien virallinen retoriikka Afganistanin terrorismin vastaisesta sodasta. ”Minua kiinnostaa, miten ja minkälaisia sanoja käyttämällä sota legitimoitiin ja millä tavalla saavutettiin se ’yhteinen kansainvälinen rintama’, joka hyväksyi kaikki käytetyt voimatoimet.”
Palun kanssa samassa seminaariryhmässä pakertaa työtään myös kansainvälisen politiikan opiskelija Matti Keppo.
”Jutun ytimenä ovat viholliskuvat jenkkiläisissä tiedotusvälineissä muutamassa kriittisessä vaiheessa viime syksynä: heti iskujen jälkeen, silloin, kun Osama nousi epäillyksi ja silloin, kun Afganistanin operaatiota alettiin valmistella”, Keppo kertoo.
”Käsittelen tiedotusvälineiden retoriikkaa viholliskuvien luomisessa. Käytän valtio- ja sosiaalitieteiden viholliskuvateorioita ja viisaiden miesten raapustuksia tiedotusvälineiden osasta viholliskuvien luomisessa. Sovellan sitten koko sörsselin Afganistaniin.”
Anna-Liina Kauhanen
