14. joulukuuta 2001
Teksti:

Nuori nainen Hotelli SAS-Radissonin ravintolassa kääntyy ja hymyilee ystävällisesti. Hän on huoliteltu kuin porvarisrouva 1960-luvun elokuvissa. Vaikutelmaa lisää sormien välissä savuava savuke. Hänen äänensä on uskomattoman pehmeä, kun hän tervehtii.
    Laulaja Lisa Nilsson katsoo suoraan silmiin puhuessaan. Hän puhuu paljon, eikä hänelle tuota ongelmia puhua itsestään. Hän on tullut Suomeen markkinoimaan viidettä levyään nimeltä Små rum, ensimmäistä kokonaan jazzyhtyeen kanssa äänitettyä albumiaan.
     Levyä on etukäteen mainostettu 60-lukulaisena, Monica Zetterlundin ja Cornelis Vreeswijkin laulelman innoittamana iskelmällisenä jazzlevynä.
     Lisa ottaa henkosen tupakastaan ja alkaa kertoa levystä, sen äänitysprosessista ja tuotantovaiheista. Hän on itse tuottanut levyn, jotta lopputulos olisi täsmälleen hänen tahtonsa mukainen.
    Hänen aviomiehensä, kitaristi Henrik Janson on sovittanut kappaleet. Aviopari on säveltänyt musiikin yhdessä. Lopputulos on hempeätä, melankolista iskelmää, laiskaa bossanovaa, kesäisen ruotsalaista valssia ja eleganttia souljazzia. Jousisektio, puhaltajat ja kuoro tuovat kappaleisiin lämpimän popsvengin Burt Bacharachin hengessä.
    ”Esimerkiksi Var finns du nu voisi melodialtaan olla vanhempi kappale”, Lisa kertoo. ”Siinä on perinteistä ruotsalaista melankoliaa, ja sen sanoitukset ovat täynnä iskelmädramatiikkaa.”

Lisa syntyi Tukholmassa elokuussa 1970, jazzmuusikon ja opettajan tyttärenä. Vanhemmat erosivat ja hänen muusikkoisänsä meni uudelleen naimisiin laulajan kanssa.
    ”Lehtijutuissa halutaan aina muistuttaa, että tulen musikaalisesta perheestä – äitipuoli jazzlaulajatar ja isä jazzpianisti. Koskaan ei muisteta, että olen saanut vaikutteita myös äidiltäni”, hän sanoo.
    ”Hän sai minut kiinnostumaan tekstistä; kirjoista ja runoudesta. Isälleni oli tärkeämpää, että musiikissa oli svengiä.”
    Små rum on svengi-mielessä enemmän opettaja-äidin innostama levy. Se on lähempänä laulelmaa kuin jazzia, pienimuotoinen olematta sisäänpäinkääntynyt tai sulkeutuneen pohdiskeleva. Jos se on musiikiltaan sukua Corneeliksen älykkäälle iskelmälle tai Monica Zetterlundin vokaalieleganssille, se on myös teksteiltään sukua 60- ja 70-lukujen iskelmäsanoituksille. Lisa sytyttää mietteliäänä uuden tupakan ja kertoo, ettei sen enempää laulajista kuin sanoittajistakaan voi valita selviä vaikuttajia.
    ”Kyse on enemmän yleisvaikutelmasta. Corneelista, Hassea & Tagea, Monicaa ja sanoittaja Beppe Wolgersia yhdistää kansanomainen suorasukaisuus, josta pidän”, hän selittää.
    ”Heidän sanoituksensa eivät ole ryppyotsaista pohdiskelua. Jos ylipäätänsä mikään yhdistää minua heihin, niin se.”
    Levyn vanhin kappale on Lisan 17-vuotiaana kirjoittama naiivi rakkauslaulu Min man, johon on vaikea suhtautua vakavasti. Hän laulaa siinä unelmiensa miehestä, jonka ”hymy saa minut iloiseksi ja lämpimäksi kuin unikon kukan lehti”.
    ”Ajattelin, että se varmaan käy kriitikkojen hermoille eniten”, hän nauraa. ”Pelkäsin, että ihmiset luulevat, että olen kirjoittanut sen aviomiehelleni, että he ajattelevat ’usch, he ovat naimisissa, työskentelevät yhdessä ja nyt hän kirjoittaa miehestään palvovia rakkauslaulujakin kuin huonossa Hollywood-elokuvassa’.”
    Biisi on kieltämättä epätavallinen valinta, mutta se tuo oman ainutlaatuisen lisänsä levylle. Små rum on nimittäin koottu osittain biiseistä, jotka eivät ole vuosien varrella syystä tai toisesta sopineet muille levyille.
    ”Levylle päätyi lopulta sellaisia kappaleita, jotka eivät istuneet popkonseptiin, jotka eivät melodialtaan tai sanoituksiltaan täyttäneet popmusiikin kaupallisia vaatimuksia”, hän sanoo mutta myöntää, että kaupallisuuden voi ymmärtää monin tavoin.
    ”Monet levyllä soittavat jazzmuusikot hämmästelivät levyn valmistuttua, että ’onpa siinä paljon pelkkää musiikkia noin kaupalliseksi levyksi’. Silloin ajattelin, että ehkä teidän maailmassanne, mutta minun maailmassani tällä levyllä on hirveän vähän radioystävällisiä biisejä. Minulle tämä aika aikuinen levy.”

Lähtökohdiltaan Små Rum houkuttelee vertaamaan sitä Bo Kaspers Orkesteriin. Hillittyä, aikuista, perinteistä, tarinoivaa popjazzia ruotsiksi. Vain ruotsalaiset ja ranskalaiset osaavat tehdä jazzahtavaa laulelmaa riittävän coolisti. Lisa kertoo olleensa yllättynyt siitä, ettei Ruotsissa kukaan verrannut häntä Bo Kasperiin, mutta Suomessa haastattelijat ottivat yhteyden esille.
     ”Odotin, että edes joku olisi tehnyt sen vertauksen, koska minusta yhtymäkohtia on ihan selvästi. Orkestraalisuus, jazzmelodiat ja arkipäiväiset kertomukset ovat ihan samoja. Vaikka Bo onkin kirjoittajana aivan erilainen kuin minä”, hän miettii. ”Molemmista tulee mieleen retro”.
    Retro tarkoittaa menneen aikakauden erikoispiirteiden nostalgishenkistä toisintamista, eikä levyssä ole kokonaisuutena kyse siitä. Sen sijaan sen tuotantoprosessissa on selkeitä retroon viittaavia piirteitä, kuten konepohjaisten soittimien ja tietokoneiden puute.
    Albumi on kokonaan ihmisten soittama, Lisa muistuttaa. Hänen lähtökohtansa oli, että itse levytysprosessi olisi nopea ja innokas.
    ”Olen aikaisemmin tehnyt levyjä, joiden lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta joita oli työlästä tehdä. Kun en ollut tuottaja, jouduin usein odottamaan kuukausitolkulla kun tuottaja hioi levyn soundia. Jos jotain piti tehdä uudestaan, siitä puuttui kaikki spontaanius”, hän muistelee.
    Små rum oli helpompi tehdä. Kappaleet sovitettiin yhdessä levyllä soittavan Esbjörn Svenssonin trion kanssa.
    ”Kävimme kappaleet yhdessä läpi ja minä kuvailin, miltä ne minusta tuntuivat. Kokeilimme yhdessä, kunnes oikeanlainen tunnelma löytyi. Oli suunnattoman helpottavaa saada prosessi nopeasti eteenpäin”, Lisa selittää.
    Kiertueella yhtyeen peruskokoonpano on rakennettu jazztrion, pianon, basson ja rumpujen ympärille. Peruskomppiryhmän lisäksi Lisan aviomies Henrik ja hänen veljensä Ulf soittavat kitaroita.
     ”Ajatus on, että yhtyeessä olisi viisi kuusi ihmistä. Sen lisäksi haluaisimme esiintyä paikallisten orkestereiden kanssa myös Suomessa, Tanskassa ja Norjassa”, Lisa kertoo innostuneena.
    ”Se on hienoa vanhoissa kunnianarvoisissa nuoteissa. Ihmiset osaavat lukea niitä. Ei tarvitse istua viikkokaupalla harjoittelemassa treenikämpällä, vaan ne voi opetella päivässä.”

Lisa Nilssonin Små rum (Sony) julkaistiin 12. marraskuuta.

Otto Talvio
Kuva: Sony Music