02. marraskuuta 2001
Teksti:

Sanotaan, että nykyisin kirjailijan pitäisi olla myyvä tuote: sanavalmis, esiintymiskykyinen ja kivannäköinen. Vielä parempi, jos kirjakin on luettava.
    Näillä kriteereillä arvioituna näyttelijä Reidar Palmgrenin Jalat edellä on täysosuma.
    Palmgrenin esikoisromaani ilmestyi viime keväänä. Vastaanotto ei olisi voinut olla lämpimämpi. ”Mitään ei ole liikaa, ja kaikkea on riittävästi. Ottakaa ja nauttikaa!” kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko.
    Esikoiskirjailija esiintyi pian kirjailijatapaamisessa yleisölle ja kommentoi lehdessä Mukkulan kirjailijakokousta.
    Palmgren oli varma valinta esiintyjäksi. Näyttelijä oli valmiiksi tv:stä tuttu. Kirjan takaliepeessä kerrotaan Palmgrenin voittaneen Thilia thalia -visailun.
    Seuraavaksi Palmgreniin törmäsi Nyt-liitteen kolumnistina. Hyvä niin, Palmgren kirjoitti arjen pienistä asioista oivaltavasti ja inhimillisesti.
    Samaan tapaan kuin siinä alkuperäisessä tuotteessa, kirjassa.
    Kirja kertoo asianajajasta, jonka elämä on muuttunut pakonomaiseksi suorittamiseksi. Selvitäkseen työn, perheen ja rakastajattaren välillä miehen on valehdeltava – itselleen tietysti eniten. Lopulta tulee äkkipysähdys, onnettomuus, joka kyseenalaistaa vanhat valheet ja totuudet.
    Tarina on toiveikas. Ehkä pysähdyksen jälkeen näkee sen, mikä on tärkeää. Ehkä.
    Palmgrenin kirja ei häikäise kielellisesti, mutta se on taitavasti rakennettu. Sympaattisen tarinan luulisi puhuttelevan yhtä ja toista tänä päivänä.
    Menekistä päätellen se puhuttelee: kirjasta on otettu neljä painosta, yhteensä 14 000 kappaletta. Määrä on suuri, sillä yleensä esikoiskirjoja painetaan pari tuhatta.
    Kirjojen elinkaaren pelätään lyhentyneen yhden kauden mittaiseksi. Reidar Palmgrenin Jalat edellä on niin hyvä tuote, että sen toivoisi elävän vielä, kun uutuudenviehätys on kadonnut ja lehtijutut vanhentuneet. Vähintään seuraavaan isänpäivään saakka.

Isänpäivää vietetään 11.11.

Kirsikka Saari
Kuva: Tiina Palomki