30. marraskuuta 2001
Teksti:

Kuolleen ihmisen suu ei ole aina kaunis näky. Se on kuitenkin oikeushammaslääkärin työmaa.
    Hampaista tunnistaminen on dna-testin ohella luotettavin ja varmin keino tunnistaa vainaja. Joskus se voi olla ainoa tapa saada tuntemattoman vainajan henkilöllisyys selville.
    ”Luut voidaan helposti hävittää tai viedä pois, mutta hampaita löytyy yleensä aina. Hampaita on vaikeaa polttaa, sillä niissä oleva kudos kestää korkeitakin lämpötiloja eikä tuhoudu”, kertoo oikeushammaslääkäri Helena Ranta.
    Eniten oikeushammaslääkäreitä työllistää tulipaloissa ja muissa onnettomuuksissa menehtyneiden tunnistaminen. Usein tunnistettaviksi tuodaan myös henkirikoksen uhreja ja itsemurhan tehneitä.
    Vaikeimpia tapauksia ovat pahoin palaneet vainajat. Silloin hampaat täytyy putsata lakalla tai hartsilla, jotta niistä näkisi jotain.
    Aina ei onnistuta. Ranta muistaa kymmenvuotiselta uraltaan kaksi Suomesta löytynyttä vainajaa, joiden henkilöllisyys ei ole selvinnyt.

Ranta on mukana suomen uhrintunnistusyksikössä, DVI:ssa (Disaster Victim Identification). Kymmenen vuotta sitten perustettu DVI-yksikkö toimii poliisin alaisuudessa, mutta mukana on myös siviilijäseniä. Kansainvälisen käytännön mukaan tarvitaan poliisin, oikeuslääkärin ja oikeushammaslääkärin yksimielinen lausunto, jotta vainajan henkilöllisyys voidaan virallisesti todeta.
    Kun poliisi pyytää tunnistusapua, heillä on usein aavistus, kuka vainaja voisi olla. Silloin Ranta ryhtyy metsästämään kuolleeksi epäillyn aikaisempia potilastietoja.
    Suomessa vertailuaineisto on helposti saatavilla, sillä hammaslääkärit arkistoivat röntgenkuvat ja muut potilastiedot huolellisesti. Röntgenkuvia tai paikkakarttoja vertaamalla vainaja usein tunnistetaankin.
    Jos vertailuaineistoa ei ole tai poliisilla ei ole epäilyjä vainajan henkilöllisyydestä, oikeushammaslääkärin työ muuttuu salapoliisimaiseksi. Ranta kertoo muutaman vuoden takaisesta henkirikostapauksesta, jossa poliisilla ei ollut mitään tietoja tekijästä eikä uhrista.
    ”Kun kävin hampaiston läpi, sanoin heti, ettei vainaja ole suomalainen eikä ruotsalainen.”
    Rannan vinkin perusteella poliisi kohdisti tutkimuksensa eteläisiin maihin, ja lopulta uhrin henkilöllisyys selvisi ja syyllinen jäi kiinni.
    Mitä ihmettä Ranta hampaista näki? Mitkä olivat jutun johtolangat?
    ”Paikkojen tekotapa ei ollut suomalainen, sitä paikkamateriaalia ei ollut käytetty Suomessa pariinkymmeneen vuoteen. Myös proteettiset ratkaisut viittasivat ulkomaille. Hampaista löytyy yllättävän paljon kansallisia eroja.”
    Samanlaista päättelyä Ranta käytti Estonia-onnettomuuden yhteydessä, kun hän kävi läpi vainajien hampaat ennen ruumiinavauksia.
    ”Tein alustavat kansallisuusmääritykset hampaiden perusteella. Joistakin näki heti, että ahaa, saksalaista protetiikkaa.”
    Kaksi kolmasosaa Estonian onnettomuuden löydetyistä uhreista tunnistettiin hampaiden perusteella.
    Oikeushammaslääkärit eivät tutki pelkästään vainajien suuvärkkejä. Vuodesta 1996 lähtien hammaslääkäreitä on käytetty apuna kun määritetään sellaisten maahanmuuttajien ikää, joiden syntymäajasta ei ole luotettavaa tietoa. Pelkästään tänä vuonna Ranta on määrittänyt jo yli kymmenen maahanmuuttajan iän.
    Hampaista iän pystyy määrittämään tarkemmin kuin luuston, pituuden tai painon perusteella. ”Pyrimme löytämään ainakin oikean syntymävuoden”, Ranta kertoo.
     Rannan mukaan iänmääritys on tärkeä juridinen kysymys. Ikävuodet tuovat mukanaan velvoitteita ja oikeuksia: oppi- ja asevelvollisuuden, rikosoikeudellinen vastuun, äänestysoikeuden ja lopulta eläkeoikeuden. Erityisen tärkeäksi iänmäärityksen Ranta kokee lasten kohdalla.
    ”Lapsella on oikeus kasvaa ikäistensä seurassa”, hän sanoo.

Suomessa helena rannalla on vain viisi kollegaa, mutta Suomi on silti maailman johtavia maita oikeushammaslääketieteen alalla. Yhtä paljon tietämystä löytyy vain muista pohjoismaista.
    Ehkä juuri siksi Ranta nimitettiin vetämään kansainvälistä tutkijaryhmää, jossa pyritään tunnistamaan Jugoslavian hajoamissotien uhreja. Ryhmän työ alkoi Srebrenicasta Bosniasta vuonna 1996. Eniten kansainvälistä huomiota ovat saaneet Kosovossa sijaitsevasta Racakin kylästä löydettyjen joukkohautojen tutkimukset.
     Racakissa tehdyt paikkatutkimukset ja kuolemansyyn selvitykset olivat keskeisiä todisteita, kun Jugoslavian ex-presidentti Slobodan Milosevic haastettiin Haagin sotarikostuomioistuimeen syytettynä kansanmurhasta.
    Suomalaiset hammaslääkärit ovat olleet tunnistustehtävissä myös muissa maissa: Yleensä yhteistyötä tehdään eri maiden viranomaisten kanssa aina, jos on syytä epäillä että vainaja on suomalainen. Viimeksi Ranta tutki Milanon lokakuisessa lentoturmassa kuolleiden suomalaisten hampaat.

Ilkka Karisto
Kuva: Lehtikuva