30. marraskuuta 2001
Teksti:

”En saanut tyttöystävää enkä opiskelupaikkaa, joten päätin tappaa itseni”, lukee nuoren miehen taskusta löytyneessä kirjeessä. Oikeuslääketieteen professori kertoo, että tämä ”keissi” on varsin tyypillinen ja pelottavan yleinen. Professori heiluttelee samalla kädessään oksanpätkää ja siinä roikkuvaa taitavasti asennettua hirttoköyttä, jotka poliisi on kiikuttanut paikalle ruumin mukana.
    Tunnen syyllisyyttä siitä, että kuolleen nuorukaisen vaatimattomat unelmat ovat omassa elämässäni ainakin osittain toteutuneet. Olen siis jäävi tuntemaan täyttä myötätuntoa.
    Parisuhdeongelmat ovat varmasti aina olleet itsemurhan tekijöiden lempiaiheita, mutta milloin mukaan on tullut opiskelupaikan metsästys?
    Opiskelu ammattikoulussa keittäjäksi tai timpuriksi – vaikka timpurista voikin edetä Moon Tv:n suosikkijuontajaksi – ei ilmeisesti tyydytä teinien kunnianhimoa. Ei ole voimakkaampaa kapinaa kuin oman hengen riistäminen.
     Ymmärrän jokaisen keskiasteen koulun halun ympätä korkeakoulu-sana johonkin kohtaan oppilaitoksen nimeä. Opiskelijan itsetunto kohoaa muka-korkeakoulussa niin paljon, että seuraavana keväänä voi unohtaa yliopiston pääsykoekirjat kirjastoon ja tuntea saavuttaneensa huipun.
    Apuhoitajat ovat nykyään perushoitajia ja siivoojista on muokattu huoltomiehiä. Minun puolestani virkanimikkeitä voisi kehittää paljon radikaalimminkin. Jos raitiovaununkuljettaja olisi huomenna liikennetieteiden maisteri ja kaupan kassan rintapielessä lukisi kassa-ekonomi, ei se ainakaan minua hetkauttaisi kuin hymyn verran.
    Pääasiallisen tyydytyksen elämäänsä akateemisesta tittelistään saavat ihmiset huutaisivat varmasti punaisina tällaiselle muutokselle. Elämän viimeinen ilo eli lähimmäisten alaspäin katsominen olisi varastettu. Joku voisi huomata, että aikaisemmin niin hienon oppiarvon alle kätkeytyy pelkkää tyhjää akateemista mitättömyyttä.
     Vaikeampi ongelma on estää rakkauden- ja seurustelukumppanin puutteesta syntyvä masennus. Jos elämässä ei ole ketään, jolle antaa rakkautta tai jolta rakkautta voisi kinuta, voivat maanantait tuntua syystäkin synkiltä. En usko, että lemmenkaipuu on sukupuolesta kiinni. Varmasti yhtä monta poikaa kuin tyttöäkin katsoo iltaisin tyynyn alle etsien kättä, josta pitää kiinni.
    Kaikista deittineteistä ja kirjeenvaihtopalstoista huolimatta kukaan ei ole kehittänyt kaikille toimivaa parinmuodostusvälinettä. Vaikka City-lehti ja Walter de Camp kuinka opettavat toimivia keskustelunavausrepliikkejä ja nojausasentoja Pravdan baaritiskiin, maailma ei muutu. Pariutumisriitteihin kuuluvien nokkeluuksien lisääntyminen saattaa vain pahentaa ahdistusta ja entisestään heikentää itseluottamusta.
     Sydänsuruista kärsivää itsemurha-altista lähimmäistä pitää valaista parisuhteen globaaleista totuuksista: Ei ole yhtä ainoata oikeata vaan useita erinomaisia vaihtoehtoja. Jos yksi ei pidä sinusta, niin kulman takana voi olla kaksi, jotka pitävät.
    Kolmantena vinkkinä pitää muistuttaa, ettei elämän suorituskaavakkeessa tarvitse olla joka kohdassa rastia heti peruskoulun loputtua. Kaavakkeen täyttämiseen voi käyttää aikaa ja sen voi myös aloittaa aina uudestaan alusta, jos se sattuu repeämään kahtia.

Mika Siuko