16. marraskuuta 2001
Teksti:

Onhan se helkutin koomista. Lyhyt tukka ja tomera haara-asento. Ääni kuin preussilaisella poliisimestarilla.
    Yliluutnantti Säilä.
     Vaan poikia ei naurata. Yliluutnantti Säilä käskee heidän painaa pää veden alle minuutiksi.
    Kymmenen Suomen puolustusvoimien sukeltajakurssille halajavaa parikymppistä poikaa tottelee.
     Sekuntit kuluvat. Eivät erityisen nopeasti.
    Ensimmäinen pää nousee pintaan. Vesi valuu hiuksista, suu haukkoo ahnaasti ilmaa. Saman tien kilahtavat Säilän kalisuttimet merkiksi, että minuutti on kulunut.
    ”Helvetti”, poika manaa vierustoverilleen.
    Suoritus hylätty.
    Seuraavat kokelaat hyppäävät uima-altaaseen. Kello lähenee kymmentä illalla. Ulkona on pimeää ja Upinniemen laivaston uimahallin lamput loistavat kituliaasti.

Sukeltajia pidetään Suomen armeijan kovakuntoisimpia varusmiehinä. Kolmipäiväiset pääsykokeet sukellusjoukkoihin ovat sen mukaiset. Niiden rankka maine pitää hakijamäärän aisoissa: mukaan on uskaltautunut kuusikymmentä sukeltajaksi haluavaa nuorta miestä.
    Kokeet alkoivat varhain aamulla cooperin testillä. Kahdessatoista minuutissa piti juosta kolmetuhatta metriä. Kuudelta illalla oli vuorossa maastomarssi. Matkaa oli viisitoista kilometriä ja selkärepussa kymmenen kilon telamiina. Paino oli sama kuin olisi juossut kymmenen maitotölkin kanssa.
    Juoksijoita seurasi ambulanssi.

Pari tuntia juoksun jälkeen leveäharteiset pojat hytisevät uimahousuissa uima-altaan reunalla. Telamiina on hiertänyt selät verille.
    Yksi kokelaista eroaa joukosta. Muilla pullottaa hauis, Will Kärkkäisellä vatsan seutu. 22-vuotias jyväskyläläinen kieltenopiskelija eroaa vierustovereistaan muutenkin. Muut muistelevat maastojuoksua kärsimyksenä, mutta Willin askel oli kevyt.
    ”Suorastaan nautin maastojuoksusta. Ilta oli kaunis eikä reppukaan painanut selkää”, hän toteaa tyynesti.
    Will on pääsykokeissa jo toista kertaa. Hän pyrki ja pääsi kolme vuotta sitten sekä sukeltajakouluun että laskuvarjojoukkoihin. Ilma voitti veden, mutta Willin varusmiespalvelus laskuvarjojääkärinä katkesi kahdeksan kuukauden jälkeen olkapäävammaan.
    Will päätti suorittaa palveluksen loppuun sukeltajana. Siis alusta loppuun: jos hänet hyväksytään uudestaan sukeltajakurssille, hän joutuu palvelemaan siellä täydet kaksitoista kuukautta loppusuoralla olleen laskuvarjojääkärikoulutuksensa lisäksi.
    ”Ei ylimääräinen vuosi elämästä tunnu pahalta. Koulutus on erittäin mielenkiintoista ja opin ainutlaatuisia taitoja”, Will sanoo.
    Muiden pääsykokelaiden syyt vapaaehtoiseen itsensä rääkkäämiseen ovat samansuuntaiset. Yksi haluaa kokeilla omia rajojaan, toinen päästä valtion ilmaiselle seikkailuleirille. Muutama tavoittelee sukeltajan koulutusta ammattia varten.

Vesilajit ovat kokeen tärkein osa. Hengenpidätyskokeen jälkeen vuorossa on vapaauintia, räpyläuintia ja monenlaista sukeltamista.
    Pyrkijöistä moni on harrastanut uintia tai sukellusta. Yliluutnantti Säilän mukaan kokeet ovat kuitenkin joka pojan läpäistävissä, kunhan he ovat nostaneet kuntoa ja treenanneet uintilajeja etukäteen.
    Tytöillä on vaikeampaa. Yksikään nainen ei ole päässyt sukeltajakurssille, vaikka muutama on yrittänyt. Edellisvuonna pääsykokeisiin osallistui thriathlonisti-nainen.
    ”Hän juoksi ja ui hyvin, mutta ei jaksanut vetää yhtään leukaa”, Säilä kertoo.
    Lihasvoimaa sukeltajat tarvitsevat 25 kiloisten sukellusvarusteiden liikuttamiseen. Usein heillä on mukanaan lisäksi 40 kilon rinkka.
    ”Itsetarkoitus ei ole karsia ketään, vaan selvittää hyvät miehet”, Säilä sanoo. Tavoitteena on seuloa 20 sukeltajaoppilasta.
    ”Mutta jos kriteerit eivät täyty, otamme mieluummin vähemmän kuin laskemme rimaa.”

Kolmelta yöllä on jäljellä päivän viimeinen laji. Kuuden metrin syvyydestä pitää sukeltaa kerralla kymmenen pientä metallilaattaa – tai niin monta kuin pystyy.
    Kokelas Tuomisto pulikoi pari metriä leveän altaan pinnalla. Kuusi metriä syvä metallisiilo näyttää kaivolta. Seinissä on ruostetahroja, ja vesi hehkuu kelmeän vihreänä.
    Alasmeno ei houkuttele. Siellä on kylmää ja pimeää.
    ”Kai joku hyppää perään, jos mä jään tänne”, Tuomisto kysyy totisena, vetää henkeä ja sukeltaa. Säilän mukaan putken pohjalla voi tulla klaustrofobinen olo.
    Tuomisto nousee pintaan kolmen levyn kanssa ja sanoo:
    ”Enempää ei uskaltanut.”
     Säilä pudistaa päätään ja tekee merkinnän vihkoonsa.
    Will Kärkkäinen nostaa vuorollaan kaikki kymmenen kiekkoa. ”Tosi hauska kokemus. Oli jännä tunne sukeltaa kylmässä vedessä ahtaaseen pimeyteen.”
    Kokelaat kömpivät sänkyihinsä neljän jälkeen. Herätys on varttia vaille seitsemän.

”Pidä, perkele!” kalju ajanlaskija kannustaa.
    Will Kärkkäisen kasvot punertavat, kyynärvarret nykivät. Hän on vetänyt kymmenen leukaa ja yrittää roikkua tangossa vaaditut puolitoista minuuttia.
    Se on vaikeampaa kuin luulisi.
    Käsivarsissa riittäisi vielä voimaa, mutta kyynärvarsia pistelee sietämättömästi ja kämmenistä katoaa tunto. Aikaa on jäljellä kymmenen sekuntia.
    ”Ei voi mitään”, Will huokaisee, ja ote hien liukastamasta tangosta irtoaa.
    Vieressä toinen leuanvetäjä ärisee. Kun aikaa on jäljellä kaksi sekuntia, hän putoaa naamalleen lattialle.
    Williä ei epäonnistuminen harmita: ”Osasin varautua siihen.”
    Koelajeista yksi saa tulla hylätyksi.
    Keskiviikko käy jo iltapäivää. Aamulla kokelaat uivat kilometrin snorkkeliuinnin ja nyt he ovat leukojen vedon lisäksi tehneet vatsalihaksia ja penkkipunnerruksia. Illalla on jäljellä enää henkilökohtaisia haastatteluja.
    Lihaskuntotestien jälkeen kokelaat komennetaan riviin liikuntasalin parketille. Heitä on enää 23. Will seisoo urheiluasuisen joukon keskellä virttyneissä tuulipuvun housuissa ja psykedeelisesti kuvioidussa paidassa. Jaloissa hänellä on suihkusandaalit.
    ”Lindholm, Puhakka ja Suomenniemi Säilän toimistoon!” käy käsky.
    Jäljellä on enää 20 kokelasta.

Miksi sukeltajien sitten pitää olla niin kovia?
    ”He joutuvat toimimaan ääriolosuhteissa: sukeltamaan myrskyävässä meressä täydessä taisteluvarustuksessa ja suunnistamaan pinnan alla pimeydessä pelkän kompassin ja syvyysmittarin avulla. Maalle nousun jälkeen voi olla 30 kilometrin marssi kohteeseen ja sieltä takaisin omille linjoille”, Säilä kertoo.
    ”Koulutuksessa on koko ajan läsnä kuolemanvaara”, hän jatkaa. Viimeksi varusmiehiä kuoli sukellusonnettomuudessa 1960-luvulla.
    Sukeltajat raivaavat merimiinoja sekä tiedustelevat ja taistelevat saaristossa. Sukeltaminen on tapa liikkua. Pyssyt paukkuvat maalla.
    ”Vedenalainen taistelu säästetään James Bondille”, Säilä sanoo.
    Itse asiassa pääsykokeet ovat helppo alku rankalle koulutukselle.
    ”Nämä kestävät reilun vuorokauden ja sillä selvä. Alokasaikana koko ensimmäinen kuukausi on tätä samaa”, kertoo vuorostaan luutnantti Lempa.
    Hänen mukaansa kokelaat eivät pysty kuvittelemaankaan, mitä heillä vielä on edessään. Ja hyvä niin.
    ”Ihminen on yllättävän sopeutuvainen, kun rasitukset kovenevat asteittain.”

Pääsykokeet päättyvät torstaiaamuna nousuhumalaan. Kännejä ei vedetä upseerikerholla vaan painekammiossa. Kokelaat suljetaan kouluttajien kanssa puoleksi tunniksi kermanväriseen metallisylinteriin, jonka seinässä on venttiileitä ja pyöreitä kurkistusluukkuja.
    Paine laitteen sisällä nostetaan vastaamaan
     51 metrin syvyyttä. Paine tekee typestä huumaavan aineen. Päässä huippaa ja naurattaa.
    Kouluttajat kyselevät niitä näitä: ”Oletteko ennen sukeltaneet?”
    Paine puristaa äänihuulet kasaan. Yliluutnantti Säiläkin kuulostaa Aku Ankalta.
    Mutta pojat yrittävät pitää ilmeensä totisina. Sisäänpääsy on jo niin lähellä.
    Painekammiokokeen jälkeen jäljellä on kotimatka. Ja valkoisen kirjekuoren odotus: siinä sukeltajakouluun hyväksytyt toivotetaan tervetulleiksi tammikuussa yliluutnantti Säilän Hullunkuriseen perheeseen.

Tahdotko sukeltajaksi?

Sukeltajakouluun alokkaaksi pyrkivien on oltava alle 25-vuotiaita. Lisäksi heidän pitää muun muassa pystyä
– pidättämään henkeä pää veden alla minuutin ajan
– sukeltamaan yhteen menoon 40 metriä
– uimaan viisikymmentä metriä 34 sekunnissa
– juoksemaan viidentoista kilometrin matkan 90 minuutissa 10 kilon paino selässään
– vetämään neljätoista leukaa
– tekemään 22 penkkipunnerrusta 50 kilon painoilla.

Pääsykoeohjeiden mukaan sukelluslajien harjoittelussa pitää olla aina kaveri mukana.
    Sukeltajakouluun haetaan kutsuntojen yhteydessä ja pääsykokeet järjestetään kerran vuodessa syksyllä.
     Naiset ovat tervetulleita. Lisätietoja saa yliluutnantti Patrik Säilältä, puh. (09) 181 67991.

Antti Helin
Kuva: Veikko Somerpuro