Pyöräilen Lesboksen lämpimässä illassa Skala Eressoksen rantakylään päin. Puolen kilometrin välein ohitan pieniä pylväitä, joiden päällä on vitriinin tapaisessa kuusikulmaisessa tilassa öljylyhdyn valaisemia ikoneita.
Tien vierellä kilkattavat tuon tuosta lampaiden kellot. Sammakot kurnuttavat joen uomassa.
Tulen kylän raitille. Tavernassa istuu harmaantuneita setiä pelaamassa backgammonia. Parkkeeran pyöräni ja kävelen 10th Muse -baariin. Tilaan lesboslaista ouzoa ja lepuutan katsettani baarin toinen toistaan kauniimmissa ja komeammissa naisissa.
Baari on saanut nimensä runouden, muusikin, tanssin ja lausunnan jumalaisesta taitajasta, jota Platon ylistää runossaan: Yhdeksän sanovat muusia olevan. / Miten vähämielistä! / Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes.
Nimi sopii baarille. Runoilija Sapfon kerrotaan eläneen Skala Eressoksessa, ja monen baarissa istuvan naisen identiteetti tai tyyli elää on saanut nimensä Aigeianmerellä sijaitsevan Lesbos-saaren mukaan.
Lesboksella 600-luvulla ennen Kristusta elänyt Sapfo oli merkittävä antiikin kreikkalaisen runouden kehittäjä. Osa hänen säkeistään oli tarkoitettu esitettäväksi häissä. Useat hänen eroottisesti virittyneistä runoistaan oli kirjoitettu naisille. Lesboksella on arveltu ylimystönaisilla olleen aikalaisiinsa verrattuna laajemmat ilmaisunvapaudet.
Sapfon runojen eroottista latausta on selitetty muun muassa sijoittamalla Sapfo tyttökoulun opettajaksi, joka tunsi hellyyttä oppilaitaan kohtaan ja kirjoitti heille runoja eroikävässään.
Nykyisin teoria saa vähän kannatusta. On todennäköistä, että Sapfo on kirjoittanut runojaan vertaisilleen naisille.
Naisten välistä rakkautta ja sen ilmaisemista ei antiikin Kreikassa sensuroitu. Yksi syy tähän saattaa olla se, että tuolloin seksisuhteet perustuivat hierarkiseen valtaan, jota yläluokkaisten naisten keskinäinen erotiikka ei vaarantanut.
Sapfo sai siis lausua runojaan rauhassa. Hänen säkeitään myös kirjattiin muistiin. Sapfon ilmaisut olivat tuoreita ja omaperäisiä, ja lukuisat puhetaidon ja kieliopin opettajat käyttivät hänen säkeitään esimerkkeinä. Koska myöhemmät moralistit tuhosivat järjestelmällisesti Sapfon tuotantoa, nämä retoorikkojen lainaukset ovat nyt tärkeitä Sapfo-lähteitä.
Vain yksi Sapfon runo on säilynyt kokonaan. Muista on jäljellä katkelmia.
Hänen elämästään tiedetään vain vähän. Hän oli naimisissa rikkaan kauppiaan kanssa, ja hänellä oli Kleis-niminen tytär.
Lesboksen matkailuesitteissä ei juuri puhuta saaren suuresta naisesta. Saaren pääkaupungista Mytilinistä ei löydy Sapfon patsasta.
Sapfo-kierroksia tai -runoiltoja ei järjestetä. Kun ajattelee, miten pienestä ruukunsirusta Kreikassa luodaan historiallinen kertomus valtaisille turistilaumoille, Sapfoa Lesboksella ympäröivässä hiljaisuudessa voi vaistota kiusaantuneisuutta.
Skala Eressoksen keskusaukiota hallitsee Sapfon sijasta Aristoteleen lesboslaisen oppilaan Theofrastoksen rintakuva. Sapfinen menneisyys mainitaan julkisesti vain kahden baarin nimessä. Sapfon omistavat saksalaiset lesbot ja 10th Musen kreikkalainen Lena.
Lena on kotoisin Ateenasta. Hän on asunut Lesboksella ja pyörittänyt baariaan neljä vuotta.
”Täällä on käynyt eurooppalaisia ja amerikkalaisia naistaiteilijoita jo 1900-luvun alusta lähtien. Kun massalesboturismi alkoi 1960-luvulla, se varmaan aiheutti ihmetystä”, Lena vastaa, kun häneltä kysyy paikallisten suhtautumisesta lesboturismiin.
Nykyään yrittäjät rakastavat varakkaita naismatkailijoita. Mutta välillä muualta muuttaneet asukkaat ja matkailijat pistävät alkuperäisten asukkaiden arvot koetukselle.
Lena kertoo kesällä 2000 Eressoksen kylässä sattuneesta välien kärjistymisestä huvittuneena ja harmistuneena: ”Tänne tuli Lontoosta parinkymmenen naisen ryhmä. He halusivat viettää hauskan loman ja juhlia. Bileitä mainostettiin lentolehtisissä Wet Pussy Partyna. Eressoksen pormestari raivostui lentolehtisistä.”
Kunnanisät nostivat metelin ja halusivat haastaa oikeuteen juhlia järjestäneet brittinaiset ja heidät saarelle tuoneen matkatoimiston. Paikalliset lehdet paheksuivat turisteja, ja myös Ison-Britannian tiedotusvälineet kiinnostuivat aiheesta The Timesia myöten.
”Lehdissä kirjoitettiin lesboista tosi outoja juttuja. Pormestari antoi lesbokielteisiä lausuntoja. Viranomaiset keksivät mielikuvituksellisia syitä antaakseen baarilleni uhkasakkoja. Tarvitsin lakimiesten apua pitääkseni paikan auki”, Lena kertoo.
Lenan mielestä bileet eivät sinänsä olleet rankkoja. Provosoivasti muotoillusta mainoksesta paisui ylimitoitettu hulabaloo.
”Lesbojen tulisi saada viettää täällä millaista elämää haluavat. Jos joku haluaa viettää yöelämää, siihen tulisi antaa mahdollisuus.” Lena sanoo.
Kunnanisät ja osa ortodoksikristityistä haaveilevat toisenlaisista turisteista. Lesbosta halutaan markkinoida perheellisten ja iäkkäiden ihmisten lomakohteena, joka tarjoaa luontoelämyksiä.
Ajatus on hyvä. Saari on kaunis ja rauhallinen. Suuria hiekkarantoja riittää. Esimerkiksi Skala Eressoksessen kilometrien mittaiselle rannalle mahtuvat sulassa sovussa niin lesbot ja nudistit kuin perheelliset ja vanhukset. Puhumattakaan perheellisistä nudisteista ja lesbovanhuksista.
Lontoolainen Fransesca moottoripyöräili ja telttaili saarella viime kesänä. Nyt hän on tullut saarelle viimeisillään raskaana olevan tyttöystävänsä kanssa.
Fransesca puhuu sovittelevasti: ”Minusta Lesbos on luonteeltaan rauhallinen paikka. Miksi saarelaisia pitäisi ärsyttää? Jos jengi haluaa bailata, menkööt Ibizalle.”
Jako vanhoillisiin alkuasukkaisiin ja saarelle rantautuviin villeihin lesbiaaneihin on riitaisa kärjistys. Ainakin alkukesästä yöelämää on Skala Eressoksesta turha hakea.
Orgioiden sijasta saarelle saapuvat englantilaiset, amerikkalaiset ja saksalaiset naisryhmät harrastavat kulttuuria. He järjestävät luovan kirjoittamisen kursseja tai etsivät jumalatarta itsestään.
Itse olen tullut saarelle kuukauden kestävään seminaariin kuuden muun suomalaisen opiskelijan kanssa. Olemme vuokranneet talon hyvän pyörälenkin päästä rannasta Eressoksen kylästä, jossa legenda kertoo Sapfon syntyneen.
Matkamme tarkoitus on perehtyä yhdessä siihen, mitä väitetään eurooppalaisen sivistyksen juuriksi. Olemme tuoneet mukanamme antiikin kreikkalaisten näytelmien suomennoksia ja antiikin mytologiaa koskevaa kirjallisuutta.
Laitamme ruokaa ja syömme yhdessä. Pidämme esitelmiä. Valitsemme keskuudestamme roolihahmot ensin Oresteiaa, sitten Medeiaa ja Bakkhantteja varten. Iltaisin sonnustaudumme 50-luvun teatterimaskeihin, juomme viiniä, sytytämme kynttilöitä ja lausumme näytelmien vaikeatajuisia ja kiehtovia suomennoksia.
Lesbojen lisäksi myös ornitologit vierailevat Lesboksella innokkaasti. Saarella voi nähdä flamingoja, haikaroita, kuningaskalastajia ja satoja muita lintulajeja.
Sapfo viittaa runoissaan usein Lesboksen kasvistoon ja luontoon. Seurueemme intohimoinen Sapfon ihailija lausuu Pentti Saarikosken suomentamia Sapfo-fragmentteja, kun kuljemme lammaspoluilla. Hänen lempirunonsa on:
Rakkaus ravisteli / minua / Tuuli vuorilla raastaa tammipuita.
Tammia ei näy enää maisemassa, ja monet muutkin Sapfon runojen vertauskuvat ovat kadonneet, kun Välimeren luonto on muuttunut sitten runoilijan elinpäivien. Mutta meri on entisellään.
Rannalla joen suistossa naiset houkuttelevat kilpikonnaparvia rantaan voisarven muruilla. Sedät aloittavat uuden erän backgammonia tavernan terassilla. Lapset ilakoivat vedenrajassa.
Rantakadulle avataan kauppaa, jossa myydään rintakuvia Sapfosta ja kipsilaattoja. Niihin on painettu runoilijan säkeitä aistillista naisvartaloa kuvaavien kohokuvien viereen.
On vaikea kuvitella, että samaan aikaan Lesboksen turistiviranomaiset miettivät, miten he saisivat lesbot pysymään poissa saarelta.
10th Musen omistajaa viranomaisten suunnitelmat eivät pelota. Lenalla ei ole mitään lisääntynyttä perhe- ja luontomatkailua vastaan, mutta hän ei usko muun turismin hävittävän myyttiä saaresta naisrakkauden alkukotina.
”Minkäs teet. Lesboksella on historiansa”, Lena sanoo hymyillen.
Salome Tuomaala
Kuva: Jenny Eräsaari
