02. marraskuuta 2001
Teksti:

”Jerusalemin pommi-iskussa viisi kuolonuhria.” ”Israelin joukot tappoivat useita palestiinalaisia Länsirannalla.”
    Lähi-idän päättymättömän tuntuista kriisiä koskevia uutisia olisi pelkkien lehtiotsikoiden perusteella usein mahdoton sijoittaa edes oikealle vuosikymmenelle. Jatkuva uutistulva väkivallan ja koston kierteestä on turruttanut monet jo kauan sitten.
    Siitä huolimatta tulva jatkuu. Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on poikkeuksellisessa asemassa länsimaisessa uutisoinnissa. Yksittäiset kuolonuhrit Kashmirissa, Kongossa tai jopa toisissa länsimaissa saattavat jäädä huomaamatta, mutta jokainen surmansa saanut palestiinalainen tai israelilainen saa aikaan säpinän kansainvälisissä uutistoimistoissa.

Brittiläisen Daily Telegraph –lehden Anton La Guardia lähetettiin Lähi-idän toimittaja-armadan jatkoksi Persianlahden sodan alla vuonna 1990. Kirjeenvaihtajakomennus venyi kahdeksan vuoden mittaiseksi. Palattuaan Lontooseen La Guardia alkoi työstää omaa kirjaansa Lähi-idästä.
    Elokuussa ilmestynyt La Guardian teos painii kuitenkin aivan eri sarjassa kuin tavanomaiset olin toimittajana kriisialueella -kirjat. Kolmen vuoden työn tuloksena syntynyt Holy Land, Unholy War on paljon enemmän kuin pinnallinen kooste muistikuvista ja tapahtumista kirjeenvaihtajakauden ajalta.
    La Guardia yhdistää taidokkaasti historiankirjoituksen ja journalismin parhaat puolet. Kokeneena toimittajana hän kuljettaa lukijaa todentuntuisesti milloin Ben Gurionin lentokentällä, milloin Tel Avivin kahviloissa. Seuraavassa kappaleessa hän saattaa selittää asiantuntevasti sionismin syntyä tai palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeudesta käytävää kiistaa kuin tutkija ikään.
    Huolellinen taustatyö valottaa ristiriitojen historiallisia taustoja, ja kriisin osapuolten päästessä ääneen konflikti saa kasvot.

Kirja on parhaimmillaan kuvatessaan Israelin arkea. Anekdootit sapattisäännösten kiertämisestä ja palestiinalaishuumorista muistuttavat siitä, kuinka monimuotoisena yhteiskunta on yhä säilynyt. Mutta kun alueen lähihistoria on verinen, väkivaltaisuudet saavat ymmärrettävästi paljon tilaa.
    La Guardia varoo tarkasti minkään palestiinalaisten kokeman vääryyden rinnastamista holokaustiin. Hän on silti oikeassa sanoessaan, että palestiinalaisista tuli vuonna 1948 uhrien uhreja.
    Kuvaavaa on, että juutalaiset kutsuvat holokaustia sanalla Shoah, palestiinalaiset taas omaa pakoaan Palestiinasta sanalla Al-Nakba. Kumpikin tarkoittaa katastrofia.
    Uhriasemalle rakennetut identiteetit ovat purkautuneet eri tavoin. Israelin valtio elää La Guardian mukaan jatkuvassa skitsofrenian tilassa. Se esiintyy tilanteen mukaan joko sotasankarien johtamana ylivoimaisena Goljatina tai kaikkien uhkaamana pienenä Daavidina.
    La Guardia vertaa Israelin politiikkaa osuvasti sen tunnetuimman kenraalin, lappusilmäisen Moshe Dayanin hahmoon. ”Toinen silmä näkee terävästi, toinen on toivottoman sokea.”
    Palestiinalaisilta samanlainen sankarikultti puuttuu. Tilalla on marttyyrius, jossa kieriskelevät muutkin kuin itsemurhapommittajat.
     ”Ette voi tietää, millaista on joutua tinkimään maasta, jossa on asunut ja viettänyt lapsuutensa. Se on kuin joku pakottaisi sinut amputoimaan oman kätesi”, 60-vuotias palestiinalaisaktiivi kertoo.

On vaikea pysytellä puolueettomana maassa, joka herättää tunteita Israelin tavoin. La Guardiankin sympatiat tuntuvat olevan enemmän palestiinalaisten puolella. Se ei kuitenkaan estä häntä tasapainoilemasta varsin onnistuneesti osapuolten välillä.
    La Guardia välttää monille Israelin politiikan kriitikoille tyypillisen palestiinalaisromantiikan muistuttaessaan, etteivät palestiinalaiset ole luoneet mitään Israelin Peace Now -rauhanliikettä vastaavaa. Kaduilla ei vaadita sovintoa, vaan vastustetaan sitä.
     Israelilaisen historiankirjoituksen myytit puolen vuosisadan takaa purkautuvat vähitellen vasta nyt. Niin kauan kuin palestiinalaisilla ei ole omaa valtiota, on turha odottaa heidän myyttiensä rapistumisen edes alkavan. Ja jos valtio joskus perustetaan, vahvistuuko vastakkainasettelu entisestään?
    Jos luulet ymmärtäväsi Lähi-itää, et tiedä siitä tarpeeksi, vanha sanonta opettaa. La Guardian kirjakin herättää uusia kysymyksiä sitä mukaa kuin vastaa vanhoihin. Mutta sen luettuaan konfliktia voi kuitenkin ymmärtää edes hieman paremmin.

Petri Hakkarainen

Anton La Guardia: Holy Land, Unholy War: Israelis and Palestinians. John Murray, 2001.