14. marraskuuta 2001
Teksti:

Suomalaisten ruokatottumukset eriytyvät vauhdilla. Hyvätuloiset ja koulutetut syövät laadukkaasti ja terveellisesti. Pienituloiset syövät enemmän eineksiä ja pikaruokaa. Ylipainoakin kertyy.
    Onneksi on joulu. Jouluna tasa-arvo ulottuu ruokapöytään: ainakin kerran vuodessa suomalaiset syövät samaa ruokaa. Mikä saa meidät vuosi vuodelta kasaamaan lautaselle kinkkua ja lanttulaatikkoa?
    Jouluruoka ei ole vain vatsan täytettä. Jouluna on aina syöty parasta mahdollista ruokaa. Italiassa herkkua ovat raviolit. Espanjan joulupöydissä on mereneläviä. Suomalaisille liha on ollut perinteisesti ylellisyyttä.
     Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Johanna Mäkelä sanoo, että raaka-aineet ja valmistusaika erottavat juhlaruoat arkiruoista. Juhlapöytään katetaan mieluiten itse tehtyä ruokaa. ”Jos eineksiä käytetään, niihin laitetaan oma puumerkki. Konkreettinen esimerkki tästä ovat kaupan valmiit joululaatikot, joihin äiti lisää kermaa ja mausteita. Joulu ei tule ilman tiettyjä ruokalajeja.”
    ”Joulu on monella tapaa kiinnostava ruokajuhla. Jouluateria on poikkeuksellisen tarkkojen sääntöjen säätelemä tapahtuma. Ruokalajit tarjoillaan tietyssä järjestyksessä. Monilajisuus ei ole tyypillistä suomalaisessa ruokapöydässä”, Mäkelä sanoo.

Esihistoriallisena aikana ruoalla oli uskonnollinen merkitys. Jouluruokailu oli rituaali, joka takasi tulevan vuoden sadon.
    Muinaisskandinaavi uhrasi porsaan jumalille syömällä sen. Sianliha ei ole enää harvinaista herkkua, mutta kinkku kuuluu yhä suomalaiseen jouluun. Myös olut oli tärkeä osa joulua. Sadosta pelättiin huonoa, jos ruoka tai juoma loppui kesken.
    Yhteisöllisyys oli erottamaton osa jouluruokailua. Yksin syömistä ja juomista pidettiin lähes rikollisena. Se loukkasi yhteisön uskonnollisuutta.
    Nykyisin joulun ruokauhrin ylipapitar on äiti. Hän valvoo, että rituaali suoritetaan sääntöjen mukaan.

Ennen hyvä syöminen merkitsi runsautta. Nykyisin hyvänä pidetään kohtuullista ja terveellistä ruokailua.
    Joulu on poikkeus kohtuullisuudesta.
    ”Jouluruokailun määrää kauhistellaan, mutta sitä ei olla valmiita hillitsemään. Jouluun kuuluu ylenpalttisuus. Yölläkin voi syödä. Nykyisin vain elintarvikehygienia estää sen, että kinkku jätettäisiin yöksi pöytään”, Mäkelä huomauttaa.
    Suomalaisten arkisia ruokailutapoja on kritisoitu, mutta muutokset ovat hitaita. Rasvattomia ja vähäkalorisia vaihtoehtoja on kaupan hyllyillä entistä enemmän, mutta perusravinto on pysynyt samana. Yleinen suuntaus on kuitenkin ruuan keventyminen ja kasvisten lisääntyminen.
    Arkiruokailu on muuttunut myös poliittiseksi kannanotoksi. Ruoalla vaikutetaan oman terveyden lisäksi myös ympäristöön. Ruoka on osa identiteettiä ja itseilmaisua.

Ennen syömättömyys koettiin vaaralliseksi. Nykyään itse ruoka voi olla vaarallista.
    Jouluna epäterveellisyys ja ruokakriisit unohdetaan hetkeksi. Siksi tulevaisuuden funktionaalisten elintarvikkeiden joukosta tuskin löytyy joulukinkkua.
    Joulupöytä tuskin muuttuu tulevaisuudessakaan radikaalisti. Uudet suuntaukset ja ulkomaiden ruokakulttuurit muuttavat joulupöytää hiljalleen. Uudet ruuat täydentävät vanhoja.
    ”Jouluruokailuun vaikuttavat samat trendit kuin arkeen. Ruokalista muuttuu, mutta hitaasti. Ehkä näkyvin muutos tuli Euroopan Unionin myötä. Yhtäkkiä lehdet alkoivat esitellä kilpaa eri maiden ruokaperinteitä”, Mäkelä sanoo.
    Itse asiassa perinteinen jouluruoka on taas trendikästä. Teknologisten uutuuksien lisäksi luonnonmukaisuus on suosiossa. Luomukinkkua myydään jo. Omatekoisuus ja luonnollisuus kuuluvat jouluruokiin.
    Mäkelä korostaa, että ruoanlaitto on noussut myös elämysten lähteeksi.
    ”Kuvaavaa on, että kaupassa ei laajene valmiiden piparkakkujen lajitelma vaan piparitaikinoiden lajitelma. Ruoka halutaan tehdä itse, mutta mutkia on luvallista oikoa. Porkkanalaatikkoa varten haetaan puolivalmis sose kaupan pakastealtaasta.”
    Uutena ilmiönä Mäkelä on havainnut pitopalvelut, jotka tarjoavat aitoa kotiruokaa kiireisille perheille.
    ”Vaatimukset oikeasta joulusta ovat muuttuneet hitaammin kuin ihmisten elämänrytmi. Stressiä syntyy helposti, kun kaikki yritetään tehdä kuten ennen vanhaan, Mäkelä sanoo.
    ”Ennen joulua puhutaan usein, ettei tänä jouluna tehdä niin paljon ruokaa, kun sitä oli viimeksi ihan liikaa. Kuin taikaiskusta samat ruuat ilmestyvät silti pöytään.”

Lähteet: 2000-luvun elämä:
Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Toim. Tommi Hoikkala & J.P. Roos.
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto
Liisa Merenkylä: Joulukontti

Jenni Janatuinen
Kuva: Jenny Eräsaaari