16. marraskuuta 2001
Teksti:

Mistä ja milloin kirjoitit ylioppilaaksi?

Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1958.

Oliko hammaslääkäri lapsuuden toiveammattisi?

Ei se lapsuuden haave ollut. Toinen opiskeluvaihtoehto oli Poli. Opiskelun aloitin Helsingissä tammikuussa 1961.

Miltä pääkaupunki näytti janakkalalaispojan silmin?

Olin käynyt Hesassa silloin tällöin, joten ei kaupunki outo ollut. Eniten hiljaista maalaispoikaa jännitti opiskelun alku ja opiskelutoverit.

Minkälaista opiskelu oli lääketieteellisessä tiedekunnassa?

Opiskelu oli etenkin aluksi koulumaista. Luennot olivat kursseittain ja lähes pakollisia. Kursseista tuli kiinteitä ryhmiä. Oma kurssini, noin 30 ihmistä, kokoontuu yhä. Viime keväänä puolet heistä vieraili luonani eduskunnassa.

Missä ja miten asuit?

Kruununhaassa Meritullinkadulla yksityisessä opiskelija-asuntolassa, jota neiti Jenny Siljander oli pitänyt 1930-luvun lopulta asti. Siellä asui eri alojen opiskelijatyttöjä ja -poikia. Opiskelijat olivat kuin sisarussarja: toisten seurustelut tiedettiin, mutta vispilänkauppaa ei käyty. Kun Jenny ikääntyi, autoimme häntä saamaan vanhainkotipaikan.

Kuinka rahoitit opintosi?

Opintolainalla ja kotoa saadulla tuella. Söin opiskelijaruokaa. Illalla järsittiin leipää ja teepussilla pärjäsi viikon.

Kuinka paljon pirtua joit opiskeluaikoinasi?

Kyllä pirtua oli saatavilla ja juhlia melko usein. Lääke- ja välinefirmat loivat suhteita opiskelijoihin kosteissakin merkeissä. Opiskelun alussa oli lääketieteen kandiseuran juhlissa yhtenä baarimikkona, kai silloinkin pirtu oli ”pääaine”. Loppuillasta juotimme juhlijoille melkein pelkkää vettä – hyvin kelpasi ja tehosi.

Tärisikö käsi, kun porasit ensi kertaa hammasta?

Ensimmäisen kerran porasin hammasta yliopiston hammasklinikalla. Kai se oli jännittävää, mutta traumaa siitä ei jäänyt. Kesällä 1965 Virtasalmella tein ensimmäiset itsenäiset, valvomattomat työt. Siellä pari potilasta torkkui tuolissa. Toinen oli talonmiehen viisivuotias poika, joka oli juoksennellut pihalla koko päivän. Äiti kantoi nukkuvan pojan kotiin. Paikallinen pankinjohtaja-maanviljelijä nukahti, kun rapsutin juurikanavaa. Rauhoittava paikka tuo hammaslääkärin tuoli.

Kiinnostuitko politiikasta jo opiskeluvuosina?

Oikeastaan jo koulupoikana, sillä isäni oli kunnallispolitiikassa skdl:n riveissä. Perhetausta vaikutti puoluevalintaan, mutta se edellytti myös oman näkemyksen muodostamista. Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ärsyttivät toimintaan. Luin myös lehteä vakituisesti kymmenenvuotiaasta. Olin puolueen kunnallisvaaliehdokkaana jo vuonna 1960 ja opiskeluaikana olin maineikkaassa Akateemisessa sosialistiseurassa. Olin myös yliopiston edustajistovaaleissa ehdolla, ja varasijalta käväisin jäsenenäkin.

Valmistumisen jälkeen työskentelit Hämeenkyrön koulu- ja terveyskeskushammaslääkärinä, ja sinut valittiin siellä kunnanvaltuustoon saman tien. Kansanedustaja olet ollut vuodesta 1983. Seuraavissa eduskuntavaaleissa et enää aio olla ehdolla. Mikä on ollut poliittisen urasi makein voitto – entä karvain tappio?

Hämeenkyrön jälkeen olen ollut Janakkalan kunnanvaltuustossa. Eduskunnan jätän, kun 20 vuotta tulee täyteen. Kymmenvuotisen ”perustuslakiprosessin” tuloksesta olen tyytyväinen ja kuvittelen siinä näkyvän myös minun sormenjälkeni. Taistolaisuus taas jätti monta haavaa sydämeen – he käyttäytyivät todella törkeästi myös meitä skdl:n sosialisteja kohtaan.

Koska ymmärsit, että sinusta on tullut peruuttamattomasti aikuinen?

Toivottavasti pieni poika elää edelleen.

Kirsikka Saari