Helsingin yliopiston humanistista tiedekuntaa ehdotetaan jaettavaksi kahdeksi tiedekunnaksi. Esityksessä humanistisesta tulisi kielitieteellinen tiedekunta ja reaaliaineiden/kulttuuriaineiden tiedekunta. Lisäksi psykologia voisi siirtyä omaksi kokonaisuudekseen kasvatustieteelliseen tiedekuntaan.
Ehdotuksessa on vaihtoehtona myös humanistisen jakautuminen kolmeen osastoon: reaaliaineet, kieliaineet ja psykologia.
Valtiotieteellinen tiedekunta pysyisi yhtenä tiedekuntana, mutta se jaettaisiin kahteen osastoon. Osastoja olisivat yhteiskuntatieteiden ja valtiotieteiden osastot.
Näitä jakoja esittää raportissaan keskustakampustyöryhmä, jonka tehtävänä on ollut muun muassa pohtia parasta mahdollista tiedekunta- ja laitosrakennetta.
Kampustyöryhmän raportti julkistettiin lokakuun lopulla. Seuraavaksi työryhmän ehdotusta yhdessä muiden kampusten työryhmien raporttien kanssa käy läpi jatkotyöskentelyryhmä. Kun eri kampusraportit on koottu yhteen, ne tuodaan konsistoriin. Konsistorissa päätöksiä päästään tekemään ensi vuoden alusta.
Työryhmän ehdotuksessa kielitieteelliseen tiedekuntaan tulisi humanistisesta tiedekunnasta kieliaineet kuten esimerkiksi englantilainen filologia ja suomen kieli. Historian ja kirjallisuustieteen kaltaiset aineet siirtyisivät ”reaaliaineiden tiedekuntaan”.
Ongelmia aiheuttaa se, että moni pieni aine, kuten vaikkapa arabian kielen ja Islamin tutkimus, ovat sekä kieli- että kulttuuriaineita. Jako tulisi olemaan vaikeaa, sanoo keskustakampustyöryhmän sihteeri Kari Huittinen.
Psykologia toimii jo nyt melko itsenäisenä. Omaksi tiedekunnakseen se on kuitenkin liian pieni yksikkö. Siksi se voisi esimerkiksi pysyä entisellään tai se voitaisiin muodostaa kasvatustieteelliseen tai humanistiseen tiedekuntaan osastoksi.
Valtiotieteellisessä kahtiajako yhteiskuntatieteelliseen ja valtiotieteelliseen osastoon perustuisi oppiaineiden luonteeseen. ”Valtiotieteiden osaston tieteenalat ovat lähempänä yhteiskunnan institutionaalista rakennetta kuin yhteiskuntatieteiden osaston tieteenalat, jotka taas tutkivat yhteiskuntia ennen muuta keskittymättä vain johonkin osaan institutionaalisessa rakenteessa”, Huittinen siteeraa työryhmän keskeneräistä raporttia. ”On selvää, ettei jakoja voi tehdä kovin tarkkaan”, hän lisää.
Valtioteiden osastoon kuuluisivat ainakin valtio-oppi ja kansantaloustiede. Sosiologia, sosiaalipsykologia ja käytännöllinen filosofia taas olisivat yhteiskuntatieteellisiä aineita.
Osastojako olisi Helsingin yliopistossa aivan uudenlainen malli. Se on kampustyöryhmän oma idea. ”Osastojakoa on kritisoitu siitä, että se voi lisätä byrokratiaa. Huolena on saadaanko tiedekunnan ja osaston suhteet selviksi. Pelko on, että moni asia joudutaan päättämään molemmissa”, Huittinen sanoo.
Osastot tulisivat yliopiston rahanjakomallissa tiedekunnan tilalle, eli budjettivalta siirtyisi tiedekunnalta osastoille.
Valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Hannu Niemi suhtautuu nuivasti tiedekuntansa jakamiseen. Hän pitää jakoa osastoihin keinotekoisena.
”En tiedä, mitä lopullisessa mietinnössä tulee olemaan. Eli voin ja haluan kommentoida asiaa vain niiltä osilta, mitä julkisissa kuulemisissa on ollut esillä.”
”Ilmoitin sen jo silloin, että katson, että valtiotieteellinen tiedekunta nyt muodostaa passelin kokonaisuuden, joka on hyvin hallittavissa. Valtiotieteellinen ei ole liian iso”, Niemi sanoo.
Niemen mukaan osastot hallintotasona kasvattavat byrokratiaa.
”Ainakaan kuulemisen perusteella en etuja pystynyt hahmottamaan. Jaettiin valtiotieteellinen miten tahansa kahteen osaan, jako olisi keinotekoinen.”
Niemen kommentteihin yhtyy humanistisen tiedekunnan dekaani Fred Karlsson. ”Jako ei ole itsetarkoitus”, Karlsson muistuttaa.
Muutama vuosi sitten Karlsson torpedoi jakoajatuksen Yliopistolaisessa. Perusteluina hän esitti kymmenen kohtaa, muun muassa hallintobyrokratian lisääntymisen ja sen, että iso joukko humanistisen opiskelijoita joutuisi ottamaan toisesta tiedekunnasta opintoja.
Keskustakampustyöryhmän tehtävänä oli tarkastella tiedekunta- ja laitosjakoa. Työryhmän kesällä tekemässä kyselyssä tuli ilmi, että valtiotieteellisessä ja humanistisessa oli eniten tarvetta uudistuksiin.
Tiedekuntien uusjaon taustalla oli vararehtori Raija Sollamon vetämän rakennetyöryhmän pohdinnat. Sen mukaan hallintovaltaa tuli keskittää niin, että tiedekuntien tuli olla vahvoja ja laitosten heikkoja yksikköjä tai toisinpäin. Keskustakampustyöryhmä päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon.
”Jälkimmäinen edellyttäisi suuria laitoksia, jolloin monia oppiaineita pitäisi yhdistää suuriksi laitoksiksi. Rakenne laitosten sisällä monimutkaistuisi”, Kari Huittinen sanoo.
Psykologian laitoksen esimies Kimmo Alho ei varauksetta innostu kampustyöryhmän ajatuksista. ”Jos kasvatustieteelliseen yhdistämisestä lähdetään puhumaan, pitäisi puhua käyttäytymistieteiden tiedekunnan perustamisesta”, hän sanoo.
Alho painottaa, että koska asia on kesken, tällaiset pohdinnat ovat kuitenkin ennenaikaisia.
Alhon mukaan psykologian laitoksen tavoitteena on edelleen oma tiedekunta. Laitos on ajanut hanketta jo vuodesta 1999.
”On selvää, että psykologian laitos siirtyy fyysisesti Siltavuorenpenkereelle, fysiikan laitoksen vanhoihin tiloihin kasvatustieteellisen tiedekunnan naapuriksi. Mutta missä tiedekunnassa olemme, on toinen asia.”
Alhon mukaan psykologian laitos on yliopiston ja opetusministeriön arvioissa määritelty tutkimuksellisesti ja opetuksellisesti vahvaksi yksiköksi ja haluaa myös vahvaa autonomiaa. Jos oma tiedekunta ei toteutuisi, humanistinen tiedekunta voitaisiin esimerkiksi jakaa osastoihin, joista psykologia olisi yksi, hän sanoo. Tai sitten psykologia voisi olla jonkun muun tiedekunnan osasto.
Työryhmän esitys: http://www.helsinki.fi/keskustakampus/
Karlssonin ajatuksia tiedekunnan pilkkomisesta: http://www.helsinki.fi/lehdet/yolainen/yol99_5/yolpaa.htm
Heikki Valkama
