Huominen kielen päällä

T:Teksti:

Suurten ikäluokkien lapsille oli 1990-luvun alussa tarve löytää oman sukupolven tulkki. Markkinointiväki halusi niputtaa nuoret yhdeksi kohderyhmäksi ja lehdistö yksinkertaisen tavan määrittää 20-30-vuotiaat.
    Bret Easton Ellis oli jo tarjoutunut tehtävään lukuisilla esseillä, mutta vuonna 1991 ilmestyneet Nirvanan Nevermind ja Douglas Couplandin Generation X (Tuntematon sukupolvi – tarinoita kiihtyvästä kulttuurista, Art House, 1992) sopivat rooliin paremmin.
    Tekijät olivat sukupolvelleen ominaisesti vastahakoisia puhumaan kenenkään puolesta. Kaiken lisäksi Couplandin 1970-luvun punk-kappaleesta lainaama kirjan nimi sopi mallikkaasti yleistäväksi määreeksi.
    Generation X -kirjassa kolme pätkätyöläistä painuu autiomaahan etsimään elämästään tarinaa. Heitä vaanii ydintuho, kuolleiden julkkisten leegiot sekä elämän kiinnostavuuden vaje. Historiaa ei ole eikä tulevaisuutta tule. He kertovat toisilleen tarinoita päästäkseen perille tunteistaan ja ajatuksistaan.
    Couplandin otsaan liimattu X-leima ei ole kulunut pois, vaikka hän on vuodesta 1991 lähtien kirjoittanut uuden kirjan melkein joka vuosi. Esikoisen lisäksi hänen neljäs kirjansa Micro-orjat (Art House, 1995) on suomennettu.
    Tuntemattoman sukupolven luoma maine härnää ja hyödyttää. Mahdolliset lukijat vierastavat X-mainetta, mutta toisaalta sen ansiosta he tuntevat kirjailijan.
    ”Isäni tietää, että joku mies maalaili soppapurkkeja, mutta hän ei tiedä Andy Warholia nimeltä. Sama ero. Jos vain olisin niin onnekas”, Coupland sanoo brittilehti The Guardianin haastattelussa.
    Kirjailija on jäänyt Pohjois-Amerikan kirjallisten piirien ulkopuolelle. Hän ei muuttanut maanosan kirjallisiin keskuksiin vaan asuu yhä Vancouverissa, Kanadassa. Lisäksi amerikkalaiset vierastavat Couplandia kirjailijana.
    ”Koska tulen taidemaailmasta, minulle ei ole ongelma sisällyttää arkikulttuuria kirjoihini. Pop-kulttuuri ja akateeminen taidekulttuuri sulautuivat yhteen 1950-luvulla. Mutta kirjallisessa maailmassa ne ovat aina olleet eri ulottuvuuksissa”, hän sanoo brittilehdessä.

Kuvanveistäjäksi koulutettu Coupland on viime vuosina alkanut taas tehdä taidetta. New Yorkissa päättyi juuri hänen näyttelynsä Spike, jossa tilaa hallitsevat valtavat etiketeistä riisutut shampoo-pullot sekä suuret kirkkaanvihreät muovisotilaat, joilta puuttuu raajoja.
    Coupland myös kerää taidetta, ja omistaa muun muassa yhden Warholin Maon ja yhden Brillo-laatikon. Hänen kokoelmistaan on myös teos Kiasman ars 01 -näyttelyssä, Brian Jungenin Niken Air Jordaneista tekemät intiaaninaamiot.
    Pop Couplandin kirjoissa on arkikulttuurin havainnoimista tarkkuudella, joka saa nykyhetken näyttämään lähitulevaisuudelta. Hänen romaaniensa infoähkyiset ihmiset taistelevat merkityksettömyyttä vastaan maailmassa, jossa he ansaitsevat kansalaisuutensa olemalla kunnon kuluttajia.
    Uusimman All Families Are Psychotic -kirjan ex-pikkurikollinen Wade Drummond toteaa Walt Disney Worldista ahdistuneena:
    This place is like some cosmic dream crusher. All you can get out of a place like this is a little creepy little tingle that lets you know your kid is never going to be anything more than a customer – that the whole world is being turned into a casino.

Couplandilla on silmää ironialle ja samalla empatiaa, jonka ansiosta hänen henkilönsä ovat enemmän kuin karikatyyrejä. Hänen kirjoissaan ollaan huolissaan siitä, miten ihmiset pärjäävät nykyajassa.
    All Families Are Psychoticin keskeisin henkilö Waden lisäksi on 65-vuotias Drummondin perheen äiti Janet, joka on löytänyt netissä surfaamisen ilon. Hän loggautuu chatteihin nimellä HotAsianTeen.
    Janet myös sairastaa aidsia, jonka hän sai pojaltaan Wadelta. Tauti tarttui, kun Janetin entinen puoliso Ted ampui poikaansa.
    Luoti jatkoi matkaansa Waden maksan läpi äidin kylkeen ja verisen luodin mukana lensi aids. Poika oli maannut tietämättään isänsä uuden vaimon kanssa ja isä kosti.
    Siinä ei jää paljon tulkinnanvaraa siitä, miten lapset ja vanhemmat ovat vaikuttaneet toistensa elämään. Kaikki perheet ovat kajahtaneita, mutta Drummondin perhe erityisen kirjaimellisesti.
    Lisäksi heille tapahtuu enemmän kuin sekavimmallekaan perheelle soisi tapahtuvan, kun koko hajautunut perhe kokoontuu Floridaan seuraamaan astronautti-tytär Sarahin valmistautumista sukkulalennolle.

Esikoisessaan Coupland vältteli juonellisuutta, mutta edellisessä romaanissa Miss Wyomingissa ja nyt All Families Are Psychoticissa hän kertoo runsasta tarinaa ja hallitsee lukuisat sivujuonteet taidokkaasti. All Families Are Psychotic on täynnä liioiteltuja tapahtumia ja äkkivääriä juonenkäänteitä, mutta tarina ei repeä sekoiluksi missään vaiheessa.
    Tyyli sopii kirjan ideaan siitä, että perheet ovat poikkeuksetta uskomattomia. Osin siksi, että ne ovat sidoksissa toisiinsa vaihtelevien elämänkäänteiden ajan.
    All Families Are Psychoticia lukiessa miettii omaa ja tuttujensa perheitä, eikä kirjan nimi tunnu vieraalta määreeltä. Coupland on saanut ainakin osin vaikutteita omasta perheestään.
    Sukkulamatkaan valmistautuva talidomidi-lapsi Sarah Drummond samoin kuin Spike-näyttelyn raajattomat sotilaat pohjautuvat Couplandin siskon kädettömänä syntyneeseen Sarah-tyttäreen. Kirjailijan äidin nimi on Janet.
    Kuten Couplandin kirjoissa yleensä, myös All Families Are Psychoticissa ihmiset loppujen lopuksi haluavat uuden mahdollisuuden elää merkityksellistä elämää. Ja he saavat sen.
    Romaanien lisäksi Coupland on kirjoittanut essee- ja tarinakokoelma Polaroids from the Deadin, matkakirja City of Glassin sekä esseen Lara Croftista kahvipöytäkirja Lara’s Bookiin. Joulukuussa 2001 Couplandilta ilmestyy vain Japanissa japaniksi tehty kuvakirja God Hates Japan.www.coupland.com
    Muusikoiden lisäksi myös kirjailijat voivat pitää kiertuepäiväkirjaa. Lokakuun lopulla Englannista Amsterdamin kautta Vancouveriin palannut Coupland tallentaa matkojaan kuvilla, joihin hän poimii ympäristöstään vinkeitä yksityiskohtia samaan tapaan kuin hän tekee sanoilla kirjoissaan. Ennen hän myös kirjoitti kuvailevia pätkiä matkoiltaan, mutta lopetti sen syyskuun 11:nnen tienoilla. Runsaskuvaiset sivut latautuvat hitaasti.

Jonathan Mander