16. marraskuuta 2001
Teksti:

District Six on Töölön kokoinen kaupunginosa Kapkaupungin itäosassa. 1960-luvulle tultaessa kaupunginosa oli paitsi 70 000 ihmisen asuinpaikka myös monikulttuurisen elämän ja rotujen välisen tasa-arvon symboli.
    Vaikka Etelä-Afrikassa vallitsi muodollisesti rotuerottelu, se ei toteutunut District Sixissä. Kaupunginosassa asui kaikenlaisia ihmisiä, olipa heidän ihonvärinsä tai etninen taustansa mikä hyvänsä.
    Viatonta elämä ei toki iloisessa District Sixissä ollut. Syntiset merimieskapakat, elokuvateatterit, taidegalleriat, vilkkaat torit ja lukuisat kahvilat saivat sen muistuttamaan Amsterdamin punaisten lyhtyjen aluetta tai Hampurin Reberbahnia.
    Rotujen ja kulttuurien rinnakkaiselo soti Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ideologiaa ja uskonnollisia siveyskäsityksiä vastaan. Lukuisista uhkavaatimuksistaan huolimatta hallitus ei kuitenkaan ollut saanut mustia, värillisiä, aasialaisia ja intialaisia muuttamaan pois District Sixistä, vaikka kaupunginosa oli pyhitetty virallisesti valkoisille jo 1950-luvulla.
    Vuonna 1966 apartheid-hallitus antoi omien sanojensa mukaan viimeisen varoituksen. Jokaisen ei-eurooppalaisen oli välittömästi muutettava pois District Sixistä. Vain valkoiset saisivat halutessaan jäädä.
    ”Ihmiset kauhistuivat, sillä toteutuessaan hallituksen uhkaus olisi hajottanut useita perheitä”, District Sixin Caledon-kadulla vuonna 1944 syntynyt intialainen Noor Ebrahim kertoo.
    Hallituksen kovia vaatimuksia seurasi asukkaiden järjestämiä mellakoita, eikä kukaan suostunut muuttamaan kodeistaan. Sitten hallituksen mitta täyttyi.
    ”Vuonna 1970 hallitus pakkolunasti koko alueen ja lähetti puskutraktorit jyräämään rakennuksia nurin. Vuoteen 1981 mennessä koko alue oli putsattu. Virallinen selitys hävitykselle oli, että District Six oli saastunut asuinkelvottomaksi. Yli 60 000 ihmistä joutui muuttamaan muualle”, Ebrahim muistelee.

Etelä-Afrikan valtio omistaa yhä pakkolunastetut korttelit. Vaikka District Six sijaitsee aivan Kapkaupungin keskustan tuntumassa, se on tyhjillään.
    Puskutraktoreilta säästyi vain kolme kirkkoa, jotka seisovat keskellä joutomaata. Pieni osa alueesta otettiin käyttöön 1970-luvulla, kun District Sixin kulmalle rakennettiin teknillinen korkeakoulu.
    Alueen kohtalo herättää kapkaupunkilaisissa samanlaisia intohimoja kuin Karjalan palauttamiskysymys suomalaisissa. Entiset asukkaat ovat hanakasti palaamassa takaisin, mutta heidän jälkipolviaan ei isien ja äitien kotikaduille muuttaminen liiemmin houkuttele.
    Paikallisia poliitikkoja ja liike-elämää kiinnostaa lähinnä se, miten District Six saataisiin tuottamaan kaikkein parhaiten.
    ”Hallitus on luvannut tukea uusien talojen rakentamista ja maksaa hieman korvauksia niille, jotka eivät halua muuttaa takaisin. Päätös tehtiin jo viime marraskuussa. Nyt vain odottelemme”, Ebrahim kertoo.
    Ebrahim odottaa innokkaasti paluuta District Sixiin. Hän aikoo aloittaa uuden kotitalonsa rakentamisen heti kun se on mahdollista.
    Paluumuuttajien tiellä on yksi este: varojen puute. On epätodennäköistä, että työttömyyden, järjestäytyneen rikollisuuden ja aidsin aiheuttamien ongelmien kanssa painiskeleva Etelä-Afrikan hallitus löytäisi nopeasti tarvittavat varat.
     Eikä District Six ole ainoa apartheid-hallinnon tyhjentämä asuinalue. ”Tuhannet ihmiset kokivat samanlaisen kohtalon myös Johannesburgissa, Pretoriassa, Durbanissa ja Port Elisabethissa”, Ebrahim luettelee.
    ”Ei ole ollenkaan sanottua, että District Sixin entiset asukkaat pääsisivät kovin pian rakentamaan uusia talojaan. Jos joku tarjoaa maa-alueesta hallitukselle riittävästi rahaa, sinne rakennetaan ehkä aivan muuta kuin asuntoja”, District Six -debattia seurannut Mail & Guardian viikkolehden politiikan toimittaja Barry Streek arvioi.
    Jos ihmiset palaavat District Sixiin, uusi kaupunginosa voisi näyttää mallia muillekin eteläafrikkalaisille asuinalueille. Vajaat kahdeksan vuotta demokraattisesti hallitussa maassa mustat, valkoiset, värilliset ja aasialaiset asuvat edelleen varsin erillään toisistaan.
    Uudesta District Sixistä voisi tulla Kapkaupungin ensimmäisiä monikulttuurisia ja keskiluokkaisia asuinalueita, joita ei vielä toistaiseksi ole liiemmin syntynyt.
    Vaikka Etelä-Afrikassa vallitseekin poliittinen tasa-arvo ihmisrotujen välillä, taloudellinen kuilu väestöryhmien välillä on syvä. Ihonväri ei välttämättä ole ratkaiseva b-luokan kansalaisen merkki, vaan demokraattisessa Etelä-Afrikassa ihmisiä erottaa toisistaan lompakon koko.
    Elintasoerot ovat maailman suurimmat. Samankaltaisiin lukemiin päästään vain Meksikossa ja Kolumbiassa.

Arno Ahosniemi
Kuva: John Haigh / District Six Museum