02. marraskuuta 2001
Teksti:

Näin syksyn pimentyessä riisuudun perinteisesti alasti ja lueskelen saamaani lukijapalautetta. Ja kylläpäs te, arvoisat lukijani, olette jälleen kunnostautuneet!
    Moicca!! Esittääx toi valokuva kolumnin vieressä oikeesti sua? kysyy nimimerkki Sosiologityttö -85.
    No, nuori ystävättäreni, kyllä ja ei. Kuvaa on retusoitu. Viikset ovat aidot. Loppuosa kasvoista kuuluu jollekin ventovieraalle. By the way, Sosiologityttö -85, olisin ilahtunut, jos olisit lähettänyt minulle oman kuvasi. Sen ei tarvitse olla aito.
    Arvoisa Agent Provocateur, kirjoittaa nimimerkki Ärsyyntynyt älykkö. Mielestäni sinun kolumnisi Ylioppilaslehdessä viiraavat joka kerta entistä enemmän. En ymmärrä, mitä sinulla on taantumusta ja sovinnaisuutta vastaan. Sinua pitäisi läiskiä märällä pyyhkeellä. Ehdotan, että menet hoitoon ja/tai naimisiin.
    Tämä viesti on varmasti äidiltäni. Hän lähettää joka kolumnin jälkeen tällaisia viestejä. Piispat myös. En tiedä miten, mutta jossain vaiheessa olen ilmeisesti suututtanut kaikki tämän maan piispat. Ehkä se johtuu siitä klassikkona pidetystä kolumnistani, jossa tuhosin piispojen maineen.
    Mul ei oo rahaa, mut mä tuun sun luo asumaan ja mä osaan lentää ja kääriä sätkiä, kirjoittaa nimimerkki Fuksityttö -87 Hotmail-osoitteesta. Taagi pössis! Media pössis! N’ Sync on parazz!!!!!1 Justin duunaa Britneyy!!!
    Jopas minulla nyt riittääkin näitä aina yhtä riemastuttavia alaikäisiä faneja. Hmm… Vuonna -87 syntynyt tyttö olisi nyt… 14 vuotta. (Huvikseni laskeskelen.) Tai hetkinen: jos hän on syntynyt joulukuussa, hän olisi nyt 13. Se on jo aika nuori. Ehkä turhankin nuori.
    Ootsä plösö? Mä luulen et sä oot, utelee Yxx vaan. Ootsä vähän daiju? nostaa kissan pöydälle Katkera. Heitä homo voltti, repäisee oikeutetusti Humanisti.
    Nää-nää-nää, minä saan rahaa näistä kolumneista. Te ette.
    Mikä sun motto on? kysyy nimimerkki Ihminen, joka kyselee muilta heidän mottojaan.
    Tässä joitakin suosikkejani: ”Olen täysin arvaamaton, etenkin perjantai-iltaisin.” ”Ihmisen pitäisi olla aina rakastunut. Siksi ei pitäisi koskaan mennä naimisiin.” ”Suutele minua – olen kätevästi lähettyvillä!” ”Kun kasvan aikuiseksi, muutan kaiken.” Jne. Jne.
    Me alaikäiset fanityttösi olemme oppineet paljon kirjoituksistasi, nimimerkki Ensi vuonna fuksiksi -83 kirjoittaa tekstiviestissään. Haluaisin tietää, miten olet tullut niin viisaaksi rakkauden asioissa? Ja sit vielä: mun poikaystävä on aika urpo, kandeisko mun jättää se?
    Rakkauden asioista olen oppinut katsomalla tv-sarja Dawson’s Creekiä, jonka ei-enää-niin-johtava viihdekanava Nelonen muuten hiljattain lopetti. Tilalle tullut Felicity on kovin vaisu sarja. Ja poikaystävän suhteen neuvon, että poikaystävä kannattaa aina jättää, oli se sitten urpo tai fiksu.
    Näin sut taas lauantai-iltana Vanhalla tuijottelemassa apaattisena absinttilasisi pohjaa, vinoilee Bilehile -81. Onko toivo mennyt?
    On. Toivo on mennyt. Olen varjo entisestäni. Nuoruudessani kolumnini olivat rautaa, ja ravintolapäälliköiltä tuli postissa vipit. Nyt ne vaan sanovat, että menkää vittuun, hipit.

Sami Rainisto