19. lokakuuta 2001
Teksti:

Kouluissa pulaa opettajista. Siivoustyö ei kiinnosta. It-ammattilaisista huutava pula. Lehtiotsikoissa on viime vuosina kummitellut sana, jota 1990-luvun lamavuosina sai etsiä suurennuslasilla – työvoimapula. Ammattitaitoisen työvoiman puutetta ovat valittaneet niin kunnat, palvelualojen työnantajat kuin teollisuusyrityksetkin.
    Miten tässä näin pääsi käymään? Työnantajat kitisevät työvoimapulasta, vaikka Suomessa on yhä satojatuhansia työttömiä ja hallitus on kohta vuosikymmenen ajan hokenut työttömyyden puolittamista kuin buddhalaista mantraa. Onko työvoimapula todella vakava ongelma?
    ”Ei työvoimapula tätä nykyä ole hillitön ongelma. Se on alueellista ja koskee vain tiettyjä aloja”, sanoo tutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.
    Hänen mukaansa työvoimapula on koetellut lähinnä pääkaupunkiseutua ja muita kasvukeskuksia, joissa on ollut ajoittain puutetta muun muassa pätevistä opettajista ja lääkäreistä. Myös huonosti palkatuille aloille, kuten siivous- ja myyntityöhön, on ollut vaikea löytää työvoimaa.
    Työvoimatoimiston tietokoneelta selviää tarkka tilanne. Elokuun lopussa päivitetyt tilastot kertovat, että Suomessa olisi tarjolla työtä lähes 40 000 ihmiselle.
    Sekä insinööreille että lääkäreille olisi avoinna miltei kaksisataa työpaikkaa. Puhelinmyyjiä tarvittaisiin 651, siivoojia 407 ja atk-suunnittelijoita sata. Ravintolan tarjoilijoita ja kassanhoitajia tarvittaisiin yli viisisataa ja kirvesmiehiä noin kolmesataa.
    Samaan aikaan maassa on liki 300 000 työtöntä työnhakijaa. Mikseivät he kelpaa?
    Syitä on monia. Avoimet työpaikat ja työttömät sijaitsevat usein eri puolella Suomea. Työttömät ovat usein heikosti koulutettuja ja vailla työkokemusta. Vaikka kokemusta olisikin, taidot ovat saattaneet rapistua, jos työttömyys on jatkunut pitkään.
    Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömien, eli yhtäjaksoisesti yli vuoden vailla työtä olleiden, työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Ja heitä on Suomessa paljon, yli 82 000.
    Ay-liikkeessä osasyy rekrytointivaikeuksista vieritetään tiskin toiselle puolelle. ”Työnantajien vaatimukset ovat aika kovat. Usein vaaditaan yhtä aikaa pitkää työkokemusta ja nuorta ikää, mikä on melko mahdoton yhdistelmä”, sak:n työmarkkinakysymyksiin perehtynyt lakimies Janne Metsämäki sanoo.
    Hänen mielestään työnantajien pitäisi nykyistä rohkeammin työllistää myös keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä, olkoonkin, että heillä on usein vähän kokemusta esimerkiksi tietokoneiden käytöstä.
    ”Pitäisi luottaa enemmän siihen, että ihminen, joka on ollut pitkään työelämässä, voi oppia uusia taitoja”, Metsämäki sanoo.
    Mutta entäpä jos kyse onkin siitä, ettei työnteko maistu, koska työttömyyspäivärahalla elelee niin mukavasti? Niin kuulee sanottavan kahviloissa, yleisönosastoissa ja eduskunnassa.
    Metsämäki ei niele väitettä. ”Aina löytyy niitä, joiden mukaan sosiaaliturvaa täytyisi leikata, jotta työnteosta tulisi kannattavampaa. Tutkimuksen mukaan liian laaja työttömyysturva ei kuitenkaan ole merkittävä työllistämisen este”, hän sanoo.
     Metsämäki viittaa Tilastokeskuksen viime vuonna tekemään työnantajahaastatteluun, jossa vain neljä prosenttia haastatelluista työnantajista oli sitä mieltä, että liian hyvä työttömyysturva aiheuttaa työvoiman rekrytointiongelmia. Yleisimmäksi syyksi työllistämisvaikeuksille nimettiin työnhakijan puutteellinen koulutus tai ammattitaito.
    Metsämäki tarjoaa lisäkoulutusta lääkkeeksi työllistymisvaikeuksiin. Samaa suosittelee tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Hän uskoo myös nuorille tarkoitettuihin, lyhytkestoisiin työllistämistukityöpaikkoihin.
    ”Sillä tavalla nuoret saavat kontaktin työmarkkinoihin ja oppivat työrytmin. Heidät aktivoidaan ymmärtämään, että jotain pitää tehdäkin, eikä vain istua odottelemassa tukia”, Kaseva sanoo.
    Ehkä niin, mutta on työttömien koulutus- ja työllistämisohjelmia arvosteltukin. Joidenkin mielestä ne ovat vain näppärä keino siistiä työttömyystilastot tilapäisesti. Harva työtön löytää niiden välityksellä uutta työpaikkaa.
    ”On se silti parempi kuin ettei tehtäisi mitään”, Kaseva keskeyttää. ”Jos työllistämistuet lopetetaan, uhkana on nuorten paheneva syrjäytymiskehitys. Silloin tulevaisuudessa joudutaan tuomaan ulkomaista työvoimaa, lähinnä Itä-Euroopasta.”
    Tulevaisuudella Kaseva tarkoittaa vuosia 2005-2010. Silloin niin sanotut suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja satojatuhansia työpaikkoja vapautuu. Pelkästään kuntien palveluksessa avautuu 130 000 työpaikkaa, kun kolmasosa nykyisistä työntekijöistä siirtyy eläkkeelle.
    On ennustettu, että Suomeen joudutaan tuolloin rekrytoimaan työntekijöitä ulkomailta, koska Suomessa ei riitä ihmisiä, ainakaan osaavia ihmisiä, tekemään eläkkeelle siirtyvien työt.
    Työvoimapulan paikkaamista ulkomaisilla työntekijöillä on ennustettu ennenkin – huonoin tuloksin. Pian siirtotyövoiman tuontisuunnitelmien laatimisen jälkeen talous on romahtanut ja uhkaava työvoimapula vaihtunut massatyöttömyydeksi.
    Niin kävi 1970-luvulla ennen öljykriisiä ja viimeksi 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Vielä loppuvuodesta 1991 Helsingin yliopistollinen keskussairaala (hyks) suunnitteli virolaisten sairaanhoitajien laivaamista Suomeen paikkaamaan uhkaavaa hoitajapulaa.
    Rumba piti aloittaa vuonna 1993. Kukaan ei aavistanut, että tuolloin Suomessa olisi yli 480 000 työtöntä, joiden joukossa noin 2500 sairaanhoitajaa.
    Käykö tällä vuosikymmenellä samoin? Odotetaan työvoimapulaa ja kärsitäänkin työttömyydestä.
    Ei ainakaan tutkijoiden mukaan. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen mukaan 90-luvun lama oli poikkeustapaus, koska kukaan ei kyennyt ennustamaan sen syvyyttä. Lähitulevaisuudessa työn kysyntään vaikuttavat enemmän väestölliset tekijät kuin taloussuhdanteet.
    ”Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, työpaikkoja aukeaa pakostikin”, Kauhanen toteaa.
    Etlan Hannu Kaseva on samoilla linjoilla. ”Hieman pidemmällä aikavälillä nuorten työllistymisnäkymät ovat loistavat. Kunhan vain huolehditaan heidän koulutuksestaan eikä päästetä heitä syrjäytymään”, hän sanoo.

Ilkka Karisto
Kuva: Mikko Reponen