Tohtori Joo Joo: Luentojen välissä tulee miettineeksi elämän tarkoitusta

T:Teksti:

On ajateltavissa, ettei Lennart Nordenfeltin hermeneuttisesta metodista ole sanottavaa hyötyä ihmiskunnalle.
    Käytännöllisen hilirimpsismin peruskurssin ensimmäisellä luennolla iskee uudenlainen de ja vu -tunne. Hetken ajan luulee menettäneensä järkensä kunnes tajuaa, että kanssaopiskelijat ovat viisi vuotta nuorempia ja luennoitsija viisi vuotta vanhempi kuin viime kerralla. Ilmiö askarruttaa, mutta luonnollista selitystä ei äkkiseltään löydy.
     Rahatilanne on kehnonlainen: oliko välttämätöntä järjestää sadalle parhaalle ystävälle toogajuhlat
     Arnold Rüütelin valinnan kunniaksi. Perintö ei ole vieläkään tullut tilille. Pankkitoimihenkilö myötäelää, mutta heillä on nämä säännöt.
    Koronlaskusta koituva riemu on rajallinen. Joulukuista kahdensadan markan veronpalautusta vastaan on tilattu lainarahalla viitisentoista kolmen euron keskiolutta, Hämähäkkimiehen vuosikerta ja kaksi taksia. Se on tasan.
    Luentoristinollan syysturnauksessa oikea käsi on keskimäärin vasenta vahvempi, joskin ero voitaneen selittää tilastollisella epätarkkuudella. Tilanne tasoittuu, kun pelataan ääretön määrä ristinollaeriä äärettömällä määrällä luentoja, mikä ei skenaariona ole epäuskottavimpia vähään aikaan.
     Hakaristi piirtyy marginaaliin jo varmoin ottein, mutta pentagrammin symmetrisyyden kanssa on vielä tekemistä.
    Professoreiksi valitaan ihmisiä, joiden työllistymismahdollisuudet yksityisellä sektorilla eivät vaikuta lupaavilta. Sivistyksen arvoa ei voi mitata rahassa. Olisikohan Mika Häkkisellä välivuotenaan aikaa konsultoida englanniksi luennoivia suomalaisia tutkijoita?
     Tenttikirjoiksi on välttämätöntä valikoida teoksia, joiden painos loppui perestroikan ja hallitun rakennemuutoksen välissä ja joita on kaupunginkirjaston kokoelmissa korkeintaan kuusi kappaletta, joista kahden eräpäivä on maaliskuussa 1995. Helka-järjestelmän mukaan Kumpulan kemianlaitoksella on yksi yölainattava kappale, josta on kaksi tusinaa varausta
     Opiskelijakirjaston sivari ansaitsisi perinpohjaisen löylytyksen ja turpaan. Sillekö se kuuluu jos pikalaina on viikon myöhässä, hippi. Menisi armeijaan, miehistyisi, oppisi peseytymään, takkutukkainen köntti. Taatusti huumeita käyttävä vallankumouksellinen sukupuolihurjastelija, ja mikä helvetin ohjesääntö on pukeutua joka päivä villapaitaan joka oli kasiysi Simo Vaatehuoneelta terve ysiysi?
     Ympäristöopin esitelmät tuottavat proseminaaritöitä tieteellisesti relevantimpaa aineistoa. Tunkekaa se kristeva jo lacaniinne. Spede ei kuollut turhaan.
    Ruoka on pääsääntöisesti kelvotonta ellei huonompaa. Onko kustannustehokkuuden kannalta perusteltua tunkea minimaissia joka jumalan pöperöön? Säädyllisesti keitettävän suurkeittiöperunan kehittäminen on haaste tulevaisuuden geeniteknologialle.
    Opiskelijatoverit ovat järjestään omituisia ja ruutupaitaisia, paitsi ne, jotka ovat epäilyttäviä ja käyttävät attaseasalkkua. Ainejärjestön bailuissa kokee kosmista yksinäisyyttä, johon ei auta vallankumousteemaan sopiva borssikeittotarjoilu asiaankuuluvine votkineen
     Järjestön puheenjohtajan poikaystävän rockyhtyeestä ei ole uudeksi Nokiaksi, ja nimeäkin voisi harkita vielä kerran. Elämän tarkoituksen ymmärtää välähdyksenomaisesti viidennen votkan aikana, mutta unohtaa sen ennen encorea. Sitä nimeä kannattaisi harkita vielä uudestaan
     Enää viisi vuotta, ja pääsee sivukirjastoon apulaishoitajan vuorotteluvapaan ajaksi tai jos hyvin käy, itähelsinkiläiseen ongelmälähiöön opettamaan tutkintoon kuulumatonta ainetta sijaisena, jonka virkaa ei vakinaisteta ennen kymmenlukua. Jos älyllinen kompetenssi ei riitä kumpaankaan, saattaa päätyä Yleisradioon m.o.t.:n toimittajaksi in corpore. Ikälisät. 20-luku. Maksalaatikko. Ei koulua varten vaan elämää.