05. lokakuuta 2001
Teksti:

Brasilialaisen Cildo Meirelesin teos Babel on torni, joka on rakennettu eri-ikäisistä kaiken maailman taajuuksille viritetyistä radioista. Baabelin torni kuvaa tiedonvälityksen mahdollistamaa yhteisöllisyyttä ja kieltä, joka toisaalta yhdistää ja toisaalta erottaa ihmisiä.
    Teos symboloi hyvin ARS 01 -näyttelyä, joka on juuri avattu Kiasmassa. Näyttelyn teemana on kolmas tila, joka syntyy kahden visuaalisen kulttuurin kohdatessa.
    Taiteilijoita näyttelyssä on yhteensä 73. Joukossa on niin maailmankuuluja nimiä kuin entuudestaan tuntemattomiakin taiteilijoita.
    Suomesta mukana on yhdeksän taiteilijaa. Kuraattoriryhmää johtaneen Kiasman intendentin Maaretta Jaukkurin mukaan tavoitteena oli löytää teoksia sellaisilta taiteilijoilta, jotka toimivat jollakin tavalla eri kulttuurien välissä ja ilmentävät sitä työssään.
    Monet taiteilijoista ovat nomadeja. He työskentelevät ja asuvat pysyvästi muualla kuin synnyinmaassaan.

Vaikka taiteilijat ovat nomadeja, näyttely on suunniteltu suomalaiselle yleisölle, Jaukkuri kertoo. Teosten valintaa on ohjannut nimenomaan suomalainen käsitys taiteen laadusta ja hyvästä taiteesta.
    Taideteoksen laatua voi tarkastella myös toiselta kannalta: ymmärtämisen näkökulmasta. Taide on ennen kaikkea kommunikaatiota ihmisten välillä. Sen avulla on mahdollista ylittää kulttuurierot ja eksotiikka.
    Kommunikaatio vaatii kuitenkin luottamusta. Taideteos on siis ”laadukas”, jos se herättää luottamuksen ja mahdollistaa ymmärtämisen.
    Näyttelyn lähtökohtana on ihmisten samankaltaisuus. Universaalit halut, tunteet ja tarpeet merkitsevät myös universaalia kuvakieltä. Jaukkurin mukaan näyttelyn lähtökohta onkin optimistinen: erilainen on mahdollista kohdata muutenkin kuin eksoottisena toisena.
    Kolmas tila liittyy kiinteästi globalisaatioon sekä keskustan ja periferian suhteeseen. Kolmatta tilaa tutkinut Mika Hannula kuvaa sitä ”vinhasti pyöriväksi karuselliksi”, johon liittyy kulttuurinen moninaisuus ja myös kulttuurien kohdatessa syntyvät väärinymmärrykset ja viiveet.
    Globalisoituva maailma ei ole kaksinapainen, staattinen kokonaisuus, vaan jatkuvassa muutoksen tilassa oleva verkosto, jossa kulttuuriset vaikutteet liikkuvat moneen suuntaan.
    Kuvataiteessa tämä tarkoittaa sitä, että taideteoksen muoto tai malli saatetaan ottaa toisesta kulttuurista, kun taas kuvasto on paikallista ja perinteistä. Kuvataiteeseen vaikuttaa globalisoitunut populaarikulttuuri, kaikkialla maailmassa tunnetut tuotemerkit, piirroshahmot ja poptähdet sekä uusi informaatioteknologia

ARS 01:n taiteilijoista populaarikulttuurin symboleita ja brandeja käyttää esimerkiksi kanadalainen Brian Jungen. Jungen on reservaatissa kasvanut urbaani intiaani, joka haluaa teoksillaan kritisoida valtaväestön käsityksiä alkuperäisväestön taiteesta.
    Kanadan luoteisrannikon alkuperäisasukkaat ovat perinteisesti valmistaneet puisia rituaalinaamioita, joiden väreinä on usein käytetty punaista, mustaa ja valkoista.
    Jungen huomasi, että Niken tossumalliston värit ovat samoja ja käytti niitä naamioiden tekoon. Naamiosarja sai nimen Prototyyppejä uudelle ymmärrykselle.
    Naamiot ovat uudenlaisia heimosymboleita. Ne kertovat universaalista uusheimosta, jota yhdistää tietyn merkkituotteen käyttö. Niken tossut on valmistettu Koreassa, ja Jungenin naamioiden hiukset ovat korealaisten naisten. Globaali merkkituote on siis tuotu paikalliseen kontekstiin ja toisaalta pantu muistuttamaan konkreettisesta alkuperästään.

Kolmas tila tuo esiin myös identiteetin merkityksen. Jugoslavialainen Milica Tomic pohtii teoksissaan identiteettiä ja kansallisuutta. Hienossa videossaan Minä olen Milica Tomic taiteilija esittelee itsensä eri kielillä. Tomicin hymyilevät kasvot ja valkoinen silkkipuku tuovat mieleen Miss Universum -kilpailun esittäytymiskierroksen kaunottaret.
    Mutta joka kerta kun Tomic sanoo olevansa jotakin kansallisuutta, hänen ihoonsa aukeaa verta vuotava haava. Hajonneessa Jugoslaviassa elävä taiteilija näkee kansallisuuden konkreettisesti haavoittavana ja kiistanalaisena asiana.
    ARS 01 on erilaisilla visuaalisilla kielillä puhuva Baabelin torni, hengästyttävän laaja ja rikas kokonaisuus. Kuvallisten hybridien keskellä alkaa pohtia omaa identiteettiään ja tottumustaan klassiseen länsimaiseen taidebunkkeriin, pysähtyneisyyden tilaan, seisovaan mutta lämpimään veteen. Missä olen minä, taidetta omasta suomalaisesta näkökulmastani tarkasteleva yksilö, näiden kohtaamisten joukossa?
    Yksi teoksista suhteellistaa mainiosti yksilön koon: Eurooppaan muuttaneen cherokee-intiaanin Jimmie Durhamin teos Riemukaari henkilökohtaiseen käyttöön.
    Se on yksinkertainen, puusta kyhätty rakennelma, jota voi vaikka kuljettaa mukanaan. Durham kirjoittaa: ”Milloin tahansa, kun sen omistaja tuntee saavuttaneensa henkilökohtaisen voiton, hän voi pystyttää kaaren ja marssia sen läpi, ehkäpä vihellellen jotakin tilanteeseen sopivaa sävelmää.” ”Vinhasti pyörivässä karusellissa” voi siis löytää oman hetkensä.

ARS 01 Kiasmassa 20.1.2002 asti.

Katja Matikainen
Kuva: Nykytaiteen museo