Tällaisia mielenosoittajia me kaipaamme, olisi moni EU- ja G8-poliitikko ajatellut Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa Santo Domingossa.
Tunnelma heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä Santo Domingon rantakadulla on kovin erilainen kuin paria viikkoa myöhemmin Genovan bulevardeilla.
Merengue-musiikki tulvii kaiuttimista. Parituhatpäinen mielenosoittajajoukko ei hamua tiiliskiviä ja polttopulloja, vaan ostaa katukauppiailta kirsikoita ja popcornia ja pitelee käsissään olutpulloja.
Mikä parasta, hyvin koulutetut mielenosoittajat kannattavat globalisaatiota. Tai kuten santodomingolaisen sairaalan vihreätukkainen ylilääkäri Erica Patricia hihkaisee tv-toimittajan mikrofoniin: ”Myös me homoseksuaalit haluamme osaksi globalisaatiota!”
Meneillään on Dominikaanisen tasavallan historian ensimmäinen Gay Pride -tapahtuma. Teemoja on kaksi: homot ja lesbot vaativat kunnioitusta ja ihmiset kannattavat globalisaatiota, koska he uskovat sen tuovan Karibialle länsimaisen elintason.
Vaikka väkivalta ja rettelöitsijät ovat poissa, Santo Domingossa ovat läsnä kaikki samat elementit kuin Göteborgissa ja Genovassa. Paikalla on mielenosoittajien lisäksi sivustaseuraajia, poliiseja ja paljon viestimien edustajia.
Ja samoin kuin rettelöitsijät varastivat huomion Göteborgissa ja Genovassa oikeilta kansalaisaktivisteilta, myös Santo Domingossa varsinaiset homoaktivistit menettävät show’n näkyvästi esiintyville transvestiiteille. Kauniit miesnaiset juoksentelevat autojen välissä, vilkuttelevat kuljettajille ja suutelevat tuulilasia.
Heidi Härkönen
Kuva: Eeva Kemppi
