07. syyskuuta 2001
Teksti:

Votkinskin kaupungissa, Venäjän federaatioon kuuluvassa Udmurtiassa, kaupunkilaiset ja ympäristöaktivistit ovat tukkineet piirihallintorakennuksen pääoven.
    Oven eteen on kahliutunut nuoria ympäri Venäjää tulleita aktivisteja makuupusseineen. Osa kertoo olevansa Göteborgin-kävijöitä. Paikalla on myös keski-ikäisiä naisia, mutta innokkaimmilta vaikuttavat hillopurkkeineen ja pannukakkuineen hyörivät mummot.
    Täällä vastustetaan rakenteilla olevaa rakettipolttoaineen hävityslaitosta. Kyse on Neuvostoliiton perinnöstä.
    Neuvostoliitto jätti jälkeensä valtavan arsenaalin ydinaseiden kantoraketteja, jotka pitäisi tuhota. Rakettien polttoaine muuttuu epävakaaksi 10-15 vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raketit muuttuvat käyttökelvottomiksi.
    Ympäristöjärjestöt ja paikalliset asukkaat vastustavat hanketta. Tammikuussa 1999 pidetyssä kansanäänestyksessä 94 prosenttia votkinskilaisista vastusti laitoksen rakentamista. Viranomaiset mitätöivät äänestyksen myöhemmin.
    Ympäristönsuojelijoiden ei aivan ensimmäisenä luulisi vastustavan ydinkärkien kantorakettien purkua. Mutta käytettyä teknologiaa pidetään tiedepiireissä kiistanalaisena ja potentiaalisesti vaarallisena.
    Vastaavaa tekniikkaa hyödyntänyt laitos Kalifornian China Lakessa jouduttiin sulkemaan jatkuvien teknisten ongelmien vuoksi. Koska Yhdysvaltain ympäristölainsäädäntö ei sallinut uusien hävittämislaitosten rakentamista, Yhdysvaltain hallitus ja sotateollisuusjätti Lockheed-Martin suuntasivat 1990-luvun loppupuolella Venäjälle.
    Laitoksen taustalla ovatkin amerikkalaiset rahoittajat. Rahoittajille laitos on koelaboratorio, jossa testataan tekniikkaa.

Kaupungin tuntumaan rakennettavan hävittämislaitoksen ensimmäiset tienpätkät ja kaasuputket ovat jo valmiina. Ympäristöjärjestöt ja paikalliset asukkaat tiivistävät rivejään.
    Radikaalin ympäristöjärjestön Hraniteli Radugin (Rainbow Keepers) telttakylä nousi rakennustyömaan läheisyyteen heinäkuun puolivälissä.
    Asiassa ovat vastakkain myös paikallishallinto, kaupunki ja Udmurtian hallitus. Hallitus haastoi hanketta vastustavan Votkinskin pormestarin Valeri Friedrichin oikeuteen mielenosoitusten sallimisesta.
    Neuvostoaikoina kaupunki tunnettiin raskaasta teollisuudesta ja kantoraketeista. Votkinskiin tulijoita tervehtivät keskustassa tuulen tuivertama Lenin ja Topolin rakettitehtaan sisäänkäyntiä koristava ohjus.
    Piirihallinnon ovella mieltään osoittavat ”baabuskat” ovat ilahtuneita ulkomaisista toimittajista. He sanovat, että Venäjän media on vaiennut Votkinskin kuoliaaksi, ja useimmat udmurttilehdet kirjoittavat, mitä presidentti Volkov haluaa.
    Nuori tataarinainen, Supin Pavlovits, 19, on viettänyt yönsä kahleissa ovensuussa. Hän kuuluu Help Yourself -nimiseen ”terveen elämäntavan” järjestöön. ”Me vastustamme polttolaitoshanketta, koska sen päästöt vaarantaisivat puhtaan ilman, veden ja ruoan. Jos täällä tapahtuisi suuronnettomuus, vaikutukset ulottuisivat 300 kilometrin säteelle”, Pavlovits sanoo.
    Sisällä piirihallinnossa istuu Aleksandr Surnin, presidentti Putinin hallinnon korkein edustaja Votkinskin kaupungissa. Kuten presidenttinsäkin, nuori ja hillitynoloinen Surnin kuuluu hankkeen kannattajiin. Hän sanoo ymmärtävänsä myös vastustajia:
    ”Toiset uskovat tehtaan työllistämisvaikutukseen, toiset taas pitävät sitä vaarallisena itselleen ja terveydelleen.” Lockheed-Martinin laskelmien mukaan kaupunkiin olisi luvassa noin 500 uutta työpaikkaa.
    Rakennuksen sisäänkäynnin tukkijoille Surninilta ei riitä ymmärtämystä. ”Kaikki kysymykset pitäisi jättää asiantuntijoiden ratkaistaviksi. Ne ihmiset rikkovat lakia ja provosoivat poliisia konfliktiin.”
    Todisteena hankkeen myönteisistä vaikutuksista Surninilla on venäläisen ympäristöjärjestön Green Crossin laatimia selvityksiä. Järjestön Votkinskin toimisto sijaitsee piirihallinnon alakerrassa.

”Green Cross on Venäjän ympäristöjärjestöpiireissä tunnettu korruptoituneisuudestaan. Se osallistuu vain projekteihin, joista voi saada rahaa”, udmurtialainen kansanedustaja Anatoli Lapin jyrisee.
    Lapin kuuluu pormestarin joukkoihin. Hänestä on vaarallista rakentaa polttolaitos vain neljän kilometrin päähän suuresta kaupungista. Sijoituspaikan lähellä on maatalousmaita, Votkinskin suurin tehdas ja kaasuputki, joten mahdollisen onnettomuuden seuraukset ovat arvaamattomat.
    Myös päästöjä pelätään. Rakettipolttoaineen tuhoamisessa syntyy polykloorattua dioksiinia, vetysyanidia ja muita ympäristömyrkkyjä. Laitos lupaa, että puhdistusjärjestelmä neutraloi 95-99 prosenttia päästöistä ilmakehään. Loppujen myrkkyjen pelätään leviävän ympäristöön.
    ”Olen sataprosenttisesti hanketta vastaan, koska jo nyt kaupungissa on paljon sairaita”, puuskahtaa kolmikymppinen votkinskilainen Ljuba Julanova olutteltassa Udjärven rannalla.
    Monet kaupunkilaisista haluaisivat hänen mukaansa osallistua enemmän mielenosoituksiin, mutta pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Vuoden 1999 kansanäänestykseen osallistuminen oli kielletty Lockheed-Martinin alihankkijan, Topol-rakettitehtaan henkilökunnalta.
    Lehtimyyjänä elävä Julanova ei myöskään pidä siitä, että lehdet kutsuvat aktivisteja narkkareiksi ja terroristeiksi.

Syytökset ovat tuttuja sergei Formitsoville, yhdelle Rainbow Keepersin perustajajäsenistä. Järjestö on tunnettu kesäprotestileireistään, joilla on vastustettu muun muassa kemiallisten aseiden ja ydinmateriaalin huoletonta varastointia sekä uusien voimaloiden rakentamista.
    Votkinskin leiri neljän kilometrin päässä kaupungista on puolentoista kuukauden ajan pitänyt huolta siitä, etteivät kriittiset äänet pääse unohtumaan, kun lopullisia päätöksiä kenties jo syksyn aikana tehdään.
    Miliisin tarkastuskäynnit ja paperien penkominen ovat leiriläisille lähes jokapäiväistä arkea. Aktivisteja on uhkailtu, karkotettu ja mielenosoitusten yhteydessä pahoinpidelty, Formitsov kertoo.
    ”Putinin kaudella miliiseistä on tullut nationalistisempia, eivätkä kansalaisjärjestöt mahdu heidän maailmankuvaansa”, Formitsov linjaa.

Udmurtian teollisuustuotannosta on edelleen 60 prosenttia aseita. Venäjän kemiallisista aseista lähes kolmannesta säilytetään tasavallan alueella.
    Silti energinen ulkoministeri Viktor Vikulov maalailee Udmurtialle tulevaisuutta aseistariisunnan edelläkävijänä. Hän myös korostaa, ettei Udmurtiaan tule lainkaan ydinkärkiä, vaan ainoastaan purettavia kantoraketteja.
    Väestön vastarinnan hän väittää johtuvan pormestari Valeri Friedrichin ja Lapinin kaltaisten
     ”aktivistien” ääntenkalastelusta ja vanhusten harhaanjohtamisesta. ”Vanhat mummot, joilla on pari luokkaa koulua takanaan nuoruudessaan, eivät voi ymmärtää näin monimutkaisia kysymyksiä. Ainoastaan asiantuntijoiden pitäisi olla mukana keskustelussa.”
     Vikulov käyttää aikaa argumentoidakseen, ettei hylätty kansanäänestys edustanut votkinskilaisten enemmistön kantaa. Pormestarin masinoima kansanäänestys oli hänestä joka tapauksessa laiton. ”Aivan sama kuin pormestari julistaisi sodan Suomelle. Eihän hänellä ole valtuuksia.”
    Kaiken epäselvyyden keskellä ei ole ihme, että rahoittaja Lockheed-Martin haluaa julkisuudessa sanoutua irti hankkeesta.
    ”Lockheed-Martinilla ei ole mitään tekemistä tämän projektin kanssa”, yhtiön tiedottaja Jamos Fetig kertoo sähköpostitse Ylioppilaslehdelle.
    Samaan aikaan yhtiön nettisivuilla kuitenkin kerrotaan, että ”projektin” lopullista rakennuslupaa odotellaan Venäjän hallitukselta. Vasta todisteiden edessä Fetig myöntää yhtiön myyneen Votkinskin toimintonsa vuodenvaihteessa Energotech llc -yhtiölle. Hän ei kerro, että Lockheed-Martin omistaa kymmenen prosenttia uuden omistajan osakkeista.

Jani Saxell
Kuva: Esa Mäkinen