07. syyskuuta 2001
Teksti:

Kolmasosa opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella, mutta viidesosa omistusasunnossa. Tämä selviää HYY:n teettämästä Helsingin yliopiston opiskelijoiden toimeentuloselvityksestä.
    Yhteistä opiskelijoille on se, ettei opintotuki riitä elämiseen. Se kattaa vain puolet opiskelijan tuloista. Jo kolme neljästä opiskelijasta pinkoo lukusalin ja työpaikan väliä myös lukuvuoden aikana.
    ”Voidaanko enää puhua täyspäiväisistä opiskelijoista?” tutkimuksen tekijä, valtiotieteen ylioppilas Hanna Härkönen pohtii.
    Keskimäärin opiskelijoiden käytettävissä olevat tulot ovat 4390 markkaa kuussa, hieman edellisvuotta enemmän. Sukupuolten väliset tuloerot alkavat jo opiskeluaikana, naisten tulot ovat 82 prosenttia miesten tuloista.
    Tärkeimmät syyt työnteolle ovat toimeentulon ja kokemuksen hankkiminen. Helsinkiläisopiskelijan ongelmana ovat myös kalliit vuokrat. Opintotuen asumislisä kattaa vain 60 prosenttia asumiskustannuksista. Opiskelija-asunnoissa asuu tutkituista reilu kolmasosa.
    Viidesosa opiskelijoista asuu omistusasunnossa. Osa asuu vanhempien omistamassa, osa lienee jo siirtynyt työelämään ja hankkinut oman asunnon. Keskimäärin omistusasunnossa asuvat opiskelijat ovat
     27-vuotiaita. Korkeat vuokrat lykkäävät kodista lähtemistä: kahdeksan prosenttia opiskelijoista asuu yhä kotona.
    Kolmasosa opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella, eli heidän tulonsa ovat puolet pienemmät kuin väestön tulot keskimäärin. Ohuin rahapussi on opintonsa aloittaneilla ja niillä, jotka huolehtivat lapsistaan opintotuen varassa. Perheellisistä opiskelijoista viidesosa on turvautunut toimeentulotukeen.
    Perhetausta vaikuttaa opiskelijoiden pärjäämiseen. Puolet opiskelijoista sinnittelee ilman vanhempien taloudellista tukea, kun toinen puoli saa vanhemmilta keskimäärin 790 markkaa kuussa. Eniten tukea saavat ylempien toimihenkilöperheitten vesat, keskimäärin 930 markkaa kuussa. ”Taloudellinen tuki vanhemmilta eriarvoistaa opiskelijoita, eikä koulutuksellinen tasa-arvo toteudu näiltä osin”, Hanna Härkönen toteaa.

Kirsikka Saari