Luojan kiitos kesä on ohi. Kesällä ihminen on levoton. Mieltä kaihertaa jatkuvasti kysymys: Olenko nyt onnellinen?
    Syksyllä onnettomuudesta voi syyttää säätä, kesällä tekosyitä ei ole.
    En tartu hetkeen, ihminen soimaa itseään katsoessaan ikkunasta kadulle. Muut hymyilevät, syövät jäätelöä ja työntävät lapsia rattaissa.
    Ihminen säntää Kauppatorille ja ostaa sekä mansikoita että vohveleita. Lokit hätyyttelevät kesäihmistä, joka istuu turistien keskellä ja pälyilee hätääntyneenä ympärilleen: Minne muut ovat menneet? Kesä on ohi, ennen kuin saan sen kiinni!
    Ystäviensä kanssa hän vertailee kesäpisteitä. Ihminen on saunonut, uinut, juonut sammioittain kaljaa terassilla ja kävellyt läpi nukkuvan kaupungin. Aina joku on ehtinyt enemmän.
    Loppukesästä ihminen on väsynyt, lihonut ja yhä levoton.
    Levottomuus katoaa vasta ensimmäisenä pilvisenä päivänä. Vihdoinkin rempseät kesävaatteet saa piilottaa kaappiin, pukeutua tutuksi harmaankalpeaksi itsekseen ja lantustaa rauhassa vesisateessa.
    Olo on taas levollinen ja tyyni. Bussi tulee ajallaan ja töiden jälkeen ehtii kauppaan. Onnenpyörää ei enää ole. Kuudelta alkaa Kymppitonni.

Kirsikka Saari

Muuta kiinnostavaa:

• Ei artikkeleita