21. syyskuuta 2001
Teksti:

No niin, eiköhän Yhdysvaltain presidenttiä ole kiusattu jo tarpeeksi.
    (En aio tässä yhteydessä mainita Yhdysvaltain presidentin nimeä, koska ainoa nimeltä mainitsemisen arvoinen henkilö on homoseksuaali keikariskirjailija Oscar Wilde, ja hänkin on tainnut olla kuollut sata vuotta, onnea vaan sinnekin.)
    Vain Oscar Wilde on tärkeä, eikä hänkään ole uskomattoman tärkeä.
    Yhdysvaltain presidentin älynlahjojen vähättely ja pilkkaaminen on muodostunut hämmentäväksi kansanhuviksi nuoren sukupolvemme ja muidenkin keskuudessa.
    Tapa, jolla yhdysvaltalaisia pilkataan ja jolla heidät leimataan maailman vaarallisimmaksi kansakunnaksi, lähenisi mistä tahansa muusta kansakunnasta puhuttaessa rasismia. Vastoin yleistä nuorison vaalimaa käsitystä, Yhdysvaltain nykyinen presidentti on aivan selväjärkinen ja älykäs ihminen. Okei, hän ei ehkä ole vieraillut esimerkiksi Afrikassa tai Latinassa, mutta se ei tee hänestä yhtään pahempaa ihmistä.
    Yhdysvaltalaiset ovat pinnallisia, narisevat syvälliset ja rasittavat intellektuellit. Mutta mistä lähtien pinnallisuus on ollut paha asia?
    1980-luvulla Yhdysvaltain presidenttinä toimi entinen elokuvatähti. Hänkin oli aivan mukava mies, ei mikään sotahullu tyhjäpää. Ehkä me vain ymmärsimme hänet väärin, kun hän kutsui Neuvostoliittoa (kuka muistaa vielä?) ”pahan valtakunnaksi”.
     Ja okei, ehkä hänen Tähtien sota -fantasiansa menivät vähän överiksi. Teidän täytyy kuitenkin myöntää, jollain salaisella ja vinksahtaneella tavalla teitäkin kiehtoo ajatus avaruuteen lähetettävistä valtavista lasertykeistä, joilla voi ampua toisia avaruudessa lentäviä vihollisten lasertykkejä ja mahdollisesti tuhota kaikki elämä maapallolla.
    Meidän täytyy rakentaa lisää lasertykkejä myös maan päälle.
    Ehkä on olemassa yksinkertainen selitys sille, miksi kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat olleet turpealla tavalla pihalla elämästä: eksyneitä ja surullisia pieniä lapsia, jotka tykkäävät leikkiä lasertykeillä ja joiden kasvoilla on aina surullinen ilme. Miettikää nyt. Mikä yhdistää kaikkia Yhdysvaltain presidenttejä?
    No tietenkin se, että he ovat kaikki olleet naimisissa. Masentaahan sellainen kovankin hemmon.
    Yhdysvalloissa tehdään monia hyviä asioitakin. Ensimmäisenä ja ainoana mieleen tulee tv-nuorisosarja Dawson’s Creek. Luonnollisestikaan Dawson’s Creek -viehtymykseeni ei vaikuta se, että pääosaa esittävä Joey-typy on niin kaunis. Se on hyvä sarja siksi, että se käsittelee meidän nuorten ongelmia uskottavasti ja koskettavasti. Dawson’s Creek on hyvä myös siksi, että pääosaa esittävä Joey-typy on niin kaunis.
     Jos hän pyytäisi minua tarjoamaan hänelle kotonani illallisen, kokkaisin hänelle maailman hienoimman aterian, jossa olisi muun muassa tuoreita ostereita, erilaisia juustoja ja pehmeitä sämpylöitä.
    Muistakaa siis katsoa Dawson’s Creek. Sarja lähetetään Suomen johtavalta viihdekanavalta Neloselta joka sunnuntai kello 17.00. Nelonen on hyvä kanava.

Sami Rainisto
sami.rainisto@talentum.fi
Kirjoittaja on Talouselämä-lehden toimittaja.