11. toukokuuta 2001
Teksti:

Internetin käyttö on alentanut lähes kaikilla opintoaloilla kynnystä tutkielmien plagiointiin ja opintosuorituksissa lunttaamiseen. Yksinkertaisimmillaan vilppi on harjoitustöiden kopiointia, mutta taitava lunttaaja hankkii netistä oikeat tenttivastaukset tai kopioi amerikkalaisilta sivuilta itselleen opinnäytteen.
    Monissa oppilaitoksissa luntataan, mutta Teknillisessä korkeakoulussa ongelma on suututtanut opettajat pahan kerran. Liikenneohjelmistojen ja multimedian laboratorion opetusassistentti Lauri Karppinen kyllästyi viime syksynä tehtäviä netistä kopioiviin oppilaisiinsa, kun assistentit ja opettajat saivat tietotekniikan laboratorion kursseilla lunttauksesta kiinni 41 opiskelijaa.
     Lunttaajien todellinen lukumäärä on todennäköisesti huomattavasti suurempi. Karppinen kertoo, että lunttaajia jää edelleen kiinni viikoittain.
    ”Heitä on niin paljon, että kaikkia tapauksia ei voi kiikuttaa rehtorille. Hän ei muuten muuta ehtisi tehdäkään kuin käsitellä lunttaustapauksia.”
    Syy lunttauksen lisääntymiseen on Internet. ”Ainahan opiskelijat ja ovat yrittäneet luntata, mutta netin käyttö on nykyään alentanut entisestään lunttaajien rimaa, ja kiusaus lunttaamiseen on suurempi”, Karppinen miettii.
    Lunttausyritykset ovat nykyisin aikaisempaa kehnompia, kertoo Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan osaston opettava tutkija Sanna Liimatainen.
     ”En tiedä, eivätkö lunttaajat todella ymmärrä, että opettaja voi vain harvoin olla huomaamatta vilppiä. Vilpin huomaa jo siitä, että vastausten tyyli muuttuu täysin. Lisäksi plagioituja tekstejä on helppo etsiä Internetistä. Opettajilla on todella käytössään samat välineet kuin opiskelijoillakin.”
    Liimatainen kertoo, että tavallisesti vilpistä epäilty joutuu puhutteluun, ja jos vilppiepäily osoittautuu todeksi, suoritus hylätään. Vilpin jatkuessa kurssin käynti keskeytyy. Osa oppii kerrasta, mutta kaikki eivät.
    ”Ikäviä ovat ne tapaukset, joille on muodostunut vilpillinen opiskelutyyli. Kun sama ihminen kerta toisensa jälkeen jää kiinni vilpistä, on todella tuskastuttavaa puuttua asiaan”, Liimatainen kertoo.
    Tampereen teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jarno Kolehmainen sanoo, että tehtävien kopiointi ja lunttaaminen ovat tuttuja ongelmia myös Tampereella.
    ”Erityisesti harjoitustöissä monilla on kiusaus kopioida”, Kolehmainen kertoo.
    Kolehmaisen mukaan korkeakoulu ei juuri pysty valvomaan lunttaajia, mutta jos vilppiä huomataan, siitä myös rangaistaan.
    ”Toisten tietojen varastajilta otetaan käyttäjätunnukset pois”, hän kertoo.
    Uusien opetusmenetelmien, esimerkiksi ryhmätöiden lisääntyminen, ovat saaneet opettajat kyselemään, missä menee vilpin raja, kertoo Helsingin kauppakorkeakoulun toimistopäällikkö Pirkko Nuutinen.
    ”Opettajat kyselevät, mitä tehdä vapaamatkustajille, jotka lintsaavat ryhmätöistä ja teettävät työt ahkerammilla opiskelijoilla”, Nuutinen sanoo.
    Nuutisen tietoon tulee kuitenkin vain vähän todella vakavia tapauksia, jotka pitäisi viedä korkeakoululakimiehen käsiteltäväksi. Sen sijaan hän joutuu usein teroittamaan tentin valvojille, että vilppiä epäillessään heillä on todella oikeus puuttua tilanteeseen.
    ”Ne opiskelijat, jotka vilppiä harrastavat, ovat tietysti taitavia, eikä valvoja aina tiedä, että jo epäilys vilpistä riittää siihen, että opiskelija voidaan poistaa tenttisalista.”
    Helsingin yliopistossa vilppi ilmenee yleisimmin epärehellisenä lähteiden käyttönä. Netistä kopioituja lähteitä on käytännössä vaikea tunnistaa, koska aina edes opettajat itse eivät ole selvillä netin tuomista kopiointimahdollisuuksista, sanoo opintosuoritusten tutkintolautakunnan puheenjohtaja Jarno Tepora Helsingin yliopistosta.
    Teporan mukaan selkeä ohjeisto olisi tarpeen, jotta opettajilla ja esimiehillä olisi keinot puuttua vilppiin jo alkuvaiheessa. Usein opiskelijoille ja laitosten henkilökunnalle ei ole täysin selvää, missä liikkuu hyväksyttävän lainaamisen ja plagioinnin välinen raja.
    ”Lainaamisen periaatteet pitäisi opetella jo proseminaarivaiheessa. Juuri ohjaajan tulee osata puuttua tilanteeseen”, Tepora sanoo.
    Helsingin yliopistossa kurssin opettajalla tai opinnäytteen ohjaajalla on oikeus ja velvollisuus puuttua opiskelijan epärehellisiin puuhiin.
    ”Meillä on ohjeena, että vilppitapaukset käsiteltäisiin laitoksilla ja tiedekunnissa ja että niihin puututtaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”, Tepora sanoo. Helsingin yliopistossa koevilpistä voi pahimmillaan olla seurauksena määräaikainen erottaminen yliopistosta.

Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva: Jenny Eräsaari