25. toukokuuta 2001
Teksti:

Suomessa huokaistiin helpotuksesta, kun Darude ja Bomfunk MC’s nostivat Suomen populaarimusiikin maailmankartalle. Enää ei tarvitse kadehtia ruotsalaispoppareiden menestystä, kun osaajia löytyy omasta takaa. Eikä kulttuuriviennillä mene muutenkaan huonosti.
    Suomalainen arkkitehtuuri, muotoilu ja klassinen musiikki ovat jo pitkään herättäneet kiinnostusta maailmalla. Vanhemmasta suomalaisesta taiteesta maksetaan ennätyshintoja kansainvälisissä huutokaupoissa, ja nykytaiteenkin näyttelyt keräävät kiitosta. Mutta miten on kirjallisuuden laita?
    Suomalainen kirjallisuus tuntuu jääneen sisartaiteidensa varjoon siitä huolimatta, että 1990-luvulla yksi kansainvälisiä käännösmarkkinoita hallinneista trendeistä on ollut skandinaavinen kirjallisuus. Jostein Gaarderin Sofian maailma, Peter Høegin Lumen taju, Kerstin Ekmanin dekkarimaiset romaanit ja Marianne Fredrikssonin sukusaagat ovat jyränneet myyntitilastojen kärjissä useissa maissa.
    Buumissa ei ole kyse pelkästä kaupallisesta menestyksestä, vaan pohjoismaisia bestsellereitä on myös kiitetty kritiikeissä. Niissä älyllisyys yhdistyy hyvään tarinankerrontaan tavalla, joka miellyttää niin lukevaa yleisöä kuin kriitikoitakin. Eikö Suomessa kirjoiteta tarpeeksi hyviä kirjoja, vai mistä kiikastaa, kun suomalaista kirjallisuutta ei näy maailmalla?
    Vuoden alussa Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen johtajana aloittaneen Iris Schwanckin mukaan suomalainen kirjallisuus kestää kansainvälisen vertailun. ”Viime vuonna käännettiin 180 suomalaista kirjaa 33 eri kielelle. Esimerkiksi Saksassa kiinnostus suomalaista kirjallisuutta kohtaan on valtavaa. Tänäkin vuonna saksaksi käännetään yli kolmekymmentä kirjaa. Ja maaliskuisilla Pariisin kirjamessuilla suomalainen kirjallisuus oli menestys.”
     Pariisissa suomalaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneita riitti ruuhkaksi asti tiedotuskeskuksen infopisteessä, ja Johanna Sinisalon Finlandia-voittajan Ennen päivänlaskua ei voi käännösoikeuksista kilpaili kuusi ranskalaista kustantajaa. Sinisalossa voisi olla megamenestyksen ainekset, Schwanck pohtii.
     ”Realismin ja fantasian yhdistelmä on kova sana. Sinisalon romaanin teemat – luonnon hyväksikäyttö, homoerotiikka, siirtolaisuus – ovat kansainvälisiä.”
    Suomalaisista nykykirjailijoista maailmalla tunnetuimpia on Arto Paasilinna, jonka Jäniksen vuosi on käännetty 14 kielelle. Ranskassa teosta on myyty yli satatuhatta kappaletta.
     Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professori Tarmo Kunnas on tosin arvellut suosion johtuvan osittain kirjan ranskankielisestä nimestä: Le lièvre de Vatanen (Vatasen jänis) vie ranskalaisen ajatukset maassa suosittuun ralliautoilija Ari Vataseen.
    Mutta englanninkieliselle ystävälleen suomalaista kirjaa tuliaiseksi etsivä joutuu yhä valitsemaan Kalevalan ja Tuntemattoman sotilaan väliltä. Englanniksi julkaistaan vähän suomalaista nykykirjallisuutta, eikä kirjoja ole helppo löytää kirjakaupoista.
    Tiedotuskeskus panostaakin seuraavaksi Ison-Britannian valloitukseen.
    ”Kustantajilla on tarve saada suomalaista kirjallisuutta aidosti englanniksi, ei niin että sitä julkaistaan Suomessa, sillä eihän kirjalla silloin ole leviämiskanavaa Brittein saarilla.” Ongelma on paitsi maan penseys kaikkea käännöskirjallisuutta kohtaan, myös kääntäjäpula.
    Kääntämistä Helsingin yliopistossa aikanaan opettanut Schwanck kantaa erityistä huolta juuri kääntäjistä. Kääntäjän osuus kirjan menestykseen on ratkaiseva: hyväkään kirja ei kiinnosta lukijoita, jos käännös on huono. Schwanckin mukaan kääntäjätilanne vaihtelee maittain.
    ”Meillä on erinomaisia kääntäjiä esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa. Mutta sitten on olemassa ongelmallisia maita, kuten Portugali, missä ainoana eu-maana ei opeteta suomea yliopistossa. Se näkyy suoraan siinä, ettei suomalaista kirjallisuutta ilmesty portugaliksi.”
    Tiedotuskeskus järjestää kääntäjien jatkokoulutusta ja myöntää vuosittain yli miljoona markkaa käännöstukea. Taloudellinen tuki on välttämätöntä, sillä ilman sitä suomalaisen kirjallisuuden vienti tyssäisi lähes kokonaan. Kirjailijoiden lompakkoa käännökset eivät lihota – ainakaan vielä.
    ”Jos puhutaan kansainvälisestä läpimurrosta, suomalaisesta kirjasta, joka myy satoja tuhansia tai miljoonia eri kielillä, on todennäköistä, että sellainen lähivuosina löytyy”, Schwank uskoo.
    Myyntiluvut menestyksen mittarina kyseenalaistavan Schwanckin unelma on se, että suomalainen kirjallisuus näkyisi ja kuuluisi maailmalla mahdollisimman laajasti. Pienten maiden välinen dialogi ja kulttuurivaihto on tärkeää. Johtaja Schwanck haluaisi myös suomalaisten lukijoiden huomaavan, miten paljon suomalaisia kirjoja käännetään: ”Mehän rakastamme kirjailijoitamme! On mukavaa ja tärkeää tietää, että heitä luetaan muuallakin.”

Sanna Nyqvist
Kuva: Jenny Eräsaari