Toisiaan halaavat miehet ovat tosissaan. Toivottavasti, moni kolumbialainen ajatteli viime helmikuussa, kun maan presidentti Andres Pastrana ja vahvimman sissiliikkeen johtaja Manuel Marulanda syleilivät uutiskuvissa toverillisesti.
Konservatiivipuoluetta edustavan Pastranan ja vasemmistolaista sissiliikettä Fuerzas Armadas Revolucionares de Colombiaa (FARC) johtavan Marulandan halaus oli merkittävä, sillä se symboloi lokakuussa katkenneiden rauhanneuvotteluiden alkamista uudelleen.
Neuvottelut ovat olleet pysähdyksissä jo pitkään, eikä tilannetta helpota Kolumbian monimutkainen sisäpoliittinen tilanne. Laillisen armeijan ja vasemmistolaisten sissijoukkojen lisäksi maassa toimii oikeistolaisia paramilitaareja ja kokaiinia kasvattavia järjestäytyneitä huumekauppiaita.
Aseellisten välienselvittelyjen keskellä siviilit joutuvat usein väkivallan ja kidnappausten uhreiksi. Kolumbialaisten lakimiesten muodostaman ccj-ihmisoikeusjärjestön mukaan maassa kuoli vuoden 2000 aikana 6 067 ihmistä sosio-poliittisen väkivallan uhrina, The Economist -lehti kirjoittaa (21.4.2001).
Väkivallan välittömän lopettamisen lisäksi Pastranalla ja muilla aseellisten ryhmittymien johtajilla on edessään vielä suurempi haaste. Miten rakentaa rauha maahan, jossa eri yhteiskuntaryhmien edut menevät pahasti ristiin?
Kolumbian historia on kriisien ja konfliktien värittämää, vaikka maa on Latinalaisen Amerikan vanhin demokratia ja välttynyt täysimittaiselta sotilasdiktatuurilta päinvastoin kuin muut mantereen valtiot.
Maan demokratiaa heikentävät alhaiset äänestysprosentit sekä äänestäjäkunnan elitistisyys. Köyhien ja kouluttamattomien ääni kuuluu heikosti päätöksenteossa ja tiedotusvälineissä.
Kolumbiassa valta on pitkään ollut kahden puolueen, liberaalien ja konservaativien, käsissä. Uudistusmieliset vasemmistopuolueet sekä radikaalit ja kommunistiset ryhmät ovat jääneet jatkuvasti poliittisen kentän ulkopuolelle. Tultuaan syrjäytetyiksi päätöksenteossa nämä ryhmät ovat yrittäneet luoda itselleen jalansijan väkivalloin.
Politiikan ja kansainvälisten suhteiden instituutin tutkija Mauricio Romero Bogotán kansallisesta yliopistosta kertoo, että perussyy rauhanneuvotteluiden hitaaseen etenemiseen on FARC:n ja liberaalipuolueen välinen kilpailu kannattajista. Kommunistinen puolue ja FARC ovat vahvoja alueilla, jotka ovat perinteisesti olleet liberaalipuolueen hallitsemia.
”Konservatiivihallitusten kanssa neuvottelut edistyvät mutta liberaalihallitusten kanssa eivät, koska liberaalipuolueen vastustaja aluetasolla on FARC. Eli liberaalipuolue haluaa sotilaallisesti kukistaa FARC:in. Myös armeija on mahdollista sissien laillistamista vastaan, sillä se vaatisi osittaista FARC:n joukkojen sulauttamista armeijaan”, Romero sanoo.
Neuvottelut eivät etene ilman konkreettisia myönnytyksiä. Tästä osoituksena on hallituksen FARC:lle luovuttama maa-alue, jonka sisäpuolella FARC saa toimia armeijalta rauhassa.
”Ilman FARC:lle luovutettua aluetta ei ole rauhanprosessia. Tämä johtopäätös voidaan tehdä näistä kaksi ja puoli vuotta jatkuneista neuvotteluista”, Romero kiteyttää.
Rauhanneuvotteluja on muuttanut myös Yhdysvaltojen rooli neuvotteluissa. ”Yhdysvallat on vasta hyvin vähän aikaa hyväksynyt suorat neuvottelut sissien kanssa. Nyt vaikuttaa siltä, että yhdysvaltalaisten ihmisoikeusjärjestöjen painostus on saanut maan yleisen mielipiteen muuttumaan myönteisemmäksi rauhanomaiselle ratkaisulle”, Romero kertoo.
Osittainen syy Yhdysvaltojen läsnäoloon rauhanneuvotteluisssa on laiton huumekauppa jonka kukistamiseksi ja rauhan edistämiseksi Clintonin ja Pastranan hallitukset loivat Plan Colombiana tunnetun toiminta- ja rahoitussuunnitelman.
Pohjimmiltaan huumekaupan kitkeminen saattaa uhata sissien toimintaa. Sissit rahoittavat toimintansa huumekaupasta perittävillä kymmenyksillä sekä kidnappauksilla, joita viime vuonna Kolumbiassa tapahtui yli kolme tuhatta – yksi ihmisryöstö joka toinen tunti.
Plan Colombia painottuu sotilasapuun. Sissit ovat tätä vastaan. He ovat korostaneet rauhanneuvotteluissa sopimuksen sosiaalisen panoksen lisäämistä. Lukuisia projekteja kriisin jalkoihin jääneiden perheiden tukemiseksi ja työttömyyden helpottamiseksi onkin jo aloitettu rauhanneuvotteluiden avittamiseksi.
Rauhanprosessin ongelmiksi romero mainitsee myös Kolumbian valtion heikkouden ja legitimiteettiongelmat. ”Kun Bogotán keskushallinto on esittänyt uudistuksia, ulkopuolisiksi itsensä tuntevat väestöryhmät eivät ole uskoneet valtioon, koska päätökset eivät ole olleet riittävän voimakkaita.”
Keskushallinnon heikkous näkyy erityisesti maaseudulla. ”Virallisesti kylä, jossa työskentelen, ei ole FARC:lle luovutetulla alueella, mutta käytännössä kyllä. Hallituksen läsnäolo alueella on olematonta. Mitään julkisia palveluja ei ole, ja lääkärikin käy vain kerran viikossa. Käytännössä aluetta hallitsevat sissit omilla laeillaan.
Esimerkiksi alkoholi on kylässä kielletty ja puoli seitsemän jälkeen autoilla liikkuminen samoin. Sissit myös saattavat teloittaa heidän lakejaan rikkovat kylän aukiolla varoituksena muille. Itse en ole teloituksia nähnyt”, kertoo Nariñon provinssissa syrjäseudulla asuva Diego Cañas.
Cañas työskentelee säätiössä, joka pyrkii edistämään laillisten ja vaihtoehtoisten kasvien viljelyä kokapensasta viljelevien maaseutuyhteisöjen parissa.
”Kylä on irvokas näky. Rahan määrä on huvittavaa. Tuossa pienessä kyläpahasessa näkee maalaisilla Toyotan Hilux-loistomaastureita, ja samaan aikaan köyhyys on uskomatonta. Kun astut maanviljelijän asumukseen, joka paikassa on vihreitä kokalehtiä kuivumassa. Peräkammarissa sitten on laboratorio, jossa he jalostavat kokalehtiä erinäisillä kemikaaleilla. Maalaisille tuo tuntuu täysin luonnolliselta.”
Kokan viljelyn lisääntyminen on saanut monet vastustamaan alueiden luovuttamista FARC:n hallintaan. Hallituksen ja FARC:n välisen sopimuksen arvostelijoiden mukaan kokan viljelyn lisäksi luovutetuista alueista on tullut FARC:n sotilaiden lepoalueita, joissa säilytetään kidnapattuja ja rekrytoidaan lapsia sissien joukkoihin.
Tällä hetkellä FARC:n ja hallituksen välinen sopimus on voimassa kuluvan vuoden lokakuuhun asti. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että sopimusta jatketaan. Se on rauhanneuvottelujen etenemisen kannalta keskeisin tekijä, vaikkei se takaakaan suotuisaa lopputulosta.
”Tulokset eivät ole voimakkaita tai lopullisia vaan hitaita. Seuraavien presidentinvaalien läheisyys vaikeuttaa neuvotteluja, koska ilmeisesti rauhanneuvotteluista tulee osa presidentinvaalikampanjaa. FARC:n kanssa neuvottelemisen vastustaminen voi osoittautua hyväksi tavaksi kerätä kannatusta”, Mauricio Romero sanoo.
Kalle Mäkinen
Kuva: Petteri Tikkanen
