11. toukokuuta 2001
Teksti:

Kehitysmaiden naisilla on tällä hetkellä kaksi vihollista ylitse muiden: George W. Bush ja paavi. Kumpikin tekee parhaansa, jotta naiset eivät voisi vaikuttaa siihen, milloin ja montako lasta he synnyttävät tai saavatko he sukupuolitauteja.
    Tammikuussa, kolmantena päivänään Yhdysvaltain presidenttinä, George W. Bush ilmoitti kieltävänsä sellaisten perhesuunnitteluhankkeiden rahoittamisen, jotka liittyvät millään tavalla abortteihin tai aborttineuvontaan. Yhdysvalloissa kielto kulkee nimellä ”maailmanlaajuinen suukapulakäsky”, koska se pyrkii vaientamaan käytännössä kaiken ehkäisyneuvonnan.
    YK:n väestörahaston unfpa:n arvion mukaan maailmassa on 150 miljoonaa 15-49-vuotiasta naista, jotka haluaisivat käyttää ehkäisyä, mutta eivät syystä tai toisesta sitä saa. Joka vuosi puoli miljoonaa naista kuolee raskauksiin, noin 80 000 puoskaroitujen aborttien takia.
    ”Bushin määräyksessä nurinkurista on se, että käytännössä se lisää aborttien määrää eikä vähennä niitä”, Väestöliiton kehitysyhteistyöpäällikkö Pirkko Kiviluoto sanoo. Perhesuunnitteluprojektien tarkoituksena on vähentää abortteja, mutta perhesuunnitteluklinikoiden toiminta käy mahdottomaksi, jos kaikki neuvonta ja maininnat abortista kielletään.
    ”Bush on ilmoittanut kannattavansa kuolemantuomiota, ja tässä hän käytännössä tuomitsee kehitysmaiden naisia turhaan kuolemaan”, Kiviluoto sanoo.
    Abortti- ja ehkäisyneuvontaa pidetään lähinnä naisten oikeuksiin liittyvänä kysymyksenä, mutta monia miehiäkin kiinnostaa, montako lasta vaimo synnyttää, tai pysyykö vaimo ylipäätään hengissä.
    Yhdysvalloissa kehitysavun rahoittavat suurimmaksi osaksi yksityiset säätiöt, joten valtion suora tuki on suhteellisen vähäistä. ”Mutta dollareissa mitattuna kyse on isoista rahoista, jotka vaikuttavat todella monien elämään”, Kiviluoto sanoo.
    ”Suukapulakäsky” oli tarkoitus saada voimaan tavanomaista lainsäädäntötietä, mutta maaliskuun lopulla Bush päättikin hoitaa asian presidentin muistiolla, ettei kongressi pääsisi pyörtämään päätöstä.
    ”Tämä osoittaa, että presidentti on valmis jopa kiertämään oman maansa demokraattista prosessia voidakseen rajoittaa sananvapautta muissa maissa”, totesi Judith Lichtman The National Partnership for Women and Families -järjestön kannanotossa.

Paavin sen sijaan ei tarvitse kiertää pykäliä vaikeuttaakseen ehkäisyneuvontaa. Hän voi tehdä sen ihan sääntöjen mukaisesti YK:n välityksellä.
    Vatikaanilla on YK:n kokouksissa tarkkailijavaltion asema, ja paavin miehet saavat osallistua keskusteluihin. Siten he pääsevät vaikuttamaan loppulausumiin huomattavasti. YK:lla on merkittävä rooli paitsi poliittisesti myös käytännön kehitysyhteistyöhankkeiden koordinoinnissa.
    Esimerkiksi YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa vuonna 1994 sekä sen seurantakokouksessa New Yorkissa 1999 Vatikaanin edustajat vastustivat tehokkaasti etenkin aborttiin ja seksuaalivalistukseen liittyvien mainintojen lisäämistä loppulausumiin. Ensi kesäkuussa New Yorkissa pidetään hiviä ja aidsia käsittelevä erityisistunto, ja vatikaanilaiset saavat olla äänessä myös siellä.
    ”He ovat todella aktiivisia ja yrittävät kaikin tavoin torpedoida loppulausumia, jotta sinne ei saataisi mainintoja esimerkiksi nuorten oikeudesta avoimeen ja kattavaan seksuaalivalistukseen”, Pirkko Kiviluoto sanoo.
    Monet kansalaisjärjestöt ovat taistelleet Vatikaanin erityisasemaa vastaan jo vuosia. Myös Väestöliitto on mukana Catholics for Free Choice -järjestön kampanjassa Vatikaanin osallistumisoikeutta vastaan. Järjestöt eri maissa rohkaisevat ihmisiä lähettämään YK:n pääsihteerille postikortteja, joissa pyydetään Vatikaanin tarkkailijavaltioaseman lopettamista.
    ”Vatikaani on uskonnollinen yhteisö, jonka jäseninä on pappeja, ainakin periaatteessa selibaatissa eläviä miehiä. Miksi heillä on sananvalta naisten lisääntymisterveyteen ja seksuaalisiin oikeuksiin liittyvissä asioissa?” Kiviluoto ihmettelee.
    Vaikka vatikaanilaiset jonain päivänä ajettaisiin YK:n kokoussaleista ulos, paavilla on muitakin mahdollisuuksia vastustaa perhesuunnittelua. Kun valtiot ympäri maailmaa yksityistävät terveyspalveluitaan yhä enemmän, katolinen kirkko saa lisää valtaa. Sen ylläpitämissä sairaaloissa ei tehdä abortteja eikä välttämättä edes hoideta laittomista aborteista aiheutuneita vammoja.

Bush ja paavi eivät ole olleet ainoita perhesuunnittelun vastustajia. Länsimaiden kehitysmaihin masinoimia hankkeita on syytetty kulttuuri-imperialistisiksi ja ylhäältä alas annetuiksi, usein syystäkin. Esimerkiksi Intiassa yritettiin takavuosina hillitä väestönkasvua tyrkyttämällä sterilisaatiota köyhille naisille ja miehille, jotka eivät välttämättä edes ymmärtäneet, mistä on kyse.
    Kymmenen viime vuoden aikana yleinen vastustus perhesuunnittelua kohtaan on kuitenkin vähentynyt selvästi, koska hankkeita on suunniteltu enemmän paikallisten ihmisten toiveiden mukaan.
    Vallan toinen kysymys on, parantaako perhesuunnittelu maapallon tilaa. Liikakansoitus on vakava ongelma, mutta paljon suurempi uhka on länsimaisten pienperheiden tuhlaileva elämäntapa. Entä jos länsimaiset individualistiset asenteet leviävät koko maailmaan?
    ”On hyvä kysymys, miksi itsekkyys elämänasenteena näyttää leviävän jatkuvasti. Mutta ei itsekkyyden ja pienen perhekoon välille voi vetää yhtäläisyysmerkkiä”, Kiviluoto sanoo.
    Hän ei usko, että perhekoon pieneneminen kehitysmaissa johtaisi kulutuksen nousuun länsimaiselle tasolle. ”Sen sijaan se parantaa perheiden toimeentuloa ja yhteiskunnan sosiaalista hyvinvointia. Oikeus päättää lasten hankinnasta kuuluu ihmisoikeuksiin.”
    Kiviluodon mielestä nykyisessä maailmantilanteessa ei muutenkaan voi enää ajatella, että oikeus terveydenhuoltoon – johon seksuaaliterveyspalvelutkin oleellisesti kuuluvat – olisi rajattu vain teollisuusmaihin. ”Pikemminkin on niin, että köyhien maiden asukkaat kokevat oikeudekseen vaatia itselleen terveydenhuoltoa”, hän sanoo.

Sanna Sommers
Kuva: Leena Jääskeläinen