25. toukokuuta 2001
Teksti:

Houreet: Ennen kuin tapasin Tatjanan, en juurikaan välittänyt tytöistä. Nyt minä pidän kaikista venäläisistä tytöistä.
     Parhaat venäläistytöt ovat moskovalaisia. Sieltä Tatjanakin oli. Luulisin.

Psykoosi: Tapasin Tatjanan epäselvissä olosuhteissa Smolenskin asemaravintolassa. Junamatkani oli tyssännyt selittämättömästi – moottoririkko, orjakapina? – ja minulla oli aikaa juopotella asemalla.
     Tatjana oli kaunis tavalla, johon vain venäläiset tytöt pystyvät. Aluksi arastelin jututtaa Tatjanaa, koska en varsinaisesti osannut sanaakaan venäjää. Ajattelin kuitenkin, että ei venäjän puhuminen kovin vaikeaa voi olla, olenhan sivistynyt ihminen, ylioppilas ja kaikkea.
    ”Pristhna broitzjnaja gropritekski?” latelin Tatjanalle. ”Grapriski zemzski pritsavsk?”
     Hän vaikutti ymmärtävän minua. Me löysimme yhteyden. Me klikkasimme. Räiskyvä suhteemme lähti liikkeelle.
    Ennen kuin tapasin Tatjanan, olin poliittisesti pelkkä whatever-pentu. Tuon Venäjällä vietetyn talvisen viikon aikana Tatjana opetti minulle, miten tärkeää on, että kaikkialla maailmassa pyritään kohti sosiaalidemokratiaa.
     ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö vihreätkin ole tärkeitä. Sijansa annettakoon myös kokoomukselle. Sitäkin tarvitaan parahultainen ripaus”, Tatjana sanoi Shestapolgradin asemaravintolassa.

Mitä sialle pitää tehdä: Siat pitää syödä. Ennen kuin tapasin Tatjanan, olin lihansyöjä. Olin aina uskonut, että kuolleiden eläinten syöminen on luonnollista ja tervettä. Tatjana, jonka yksi lempinimi oli gastronomivski-Tatjana, opetti, että härän, possun ja lampaan lihan lisäksi on monia muitakin eläimiä, joiden liha maistuu herkulliselta. Miten voin unohtaa ne runsaat karhunliha-ateriat Belomorskin asemaravintolassa tai ne villit vodkantäyteiset karitsanlihajuhlat Arkhangelskin rautatieasemalla!
    Meidän täytyy päätyä seuraavaan ilmiselvään johtopäätökseen: venäläiset tytöt ovat parempia kuin suomalaiset tytöt.
    Tatjanakin teki selväksi asiasta oman mielipiteensä: venäläiset miehet ovat paljon parempia kuin suomalaismiehet. Olisi kai pitänyt loukkaantua, mutta hänen mielipiteensä tuli aika lailla todistettua, kun Tatjanan Igor-veli hakkasi minut veriseksi hyytelöksi Proshkapritshjanan rautatieaseman vessassa.
    Se ei ollut niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. Kompuroidessani takaisin asemaravintolaan tapasin nimittäin Varvaran.

Mitä tapahtuu todella: Myös abiristeilyillä käyminen on tärkeää lukion jälkeenkin. Jos jotkut jossain osaavat pitää hauskaa, niin abiristeilyllä olevat abit.
    Minä kutsuin Tatjanan abiristeilylle kanssani ensi talvena: ”Trotsjana kristinvski abikruiskiski?” Mutta hän sanoi vain, että jumalauta jätkä, haluuksä että Igor tulee vetää sua uudestaan lättyyn?
    Miksei abiristeilyitä ole useammin, miksei? Ilman Tatjanaa tästä kesästä tulee niin yksinäinen. Olisi edes parit abiristeilyt. Ja eikö vanhojenpäivän yhteydessä ole joku risteily? Minä voisin mennä sellaisellekin.

Sami Rainisto