25. toukokuuta 2001
Teksti:

A. Kasvo vaikenee. Hänen viimeinen Ylioppilaslehteen kirjoittamansa aforismi ilmestyy tämän numeron kakkossivulla. ”Parempi lopettaa kun on vielä kivaa”, aforismien luoja perustelee.
    Menneet vuodet nimimerkki A. Kasvon takana on piilotellut Arno Kotro. Aforismeja, eli miehen omin sanoin afoja, hän on kirjoittanut Ylioppilaslehteen tammikuusta 1999 lähtien. Yhteensä A. Kasvon tiiviitä elämänoppeja on julkaistu puolensataa.
    Pohdiskeleva valtiotieteiden maisteri on siirtynyt jo kampukselta toisiin maisemiin. Hän opettaa filosofiaa Herttoniemen lukiossa.
    ”Minulla on opintoviikkoja noin kahden ja puolen maisterintutkinnon verran”, Kotro kertoo. ”Gradu meinasi jäädä utopiaksi. Kunnes keksin tehdä sen utopioista.”
    Työ syntyi sosiologian alalta, vaikka miehellä olisi ollut mistä valita. Cum laude -opinnot hän on suorittanut kuudessa aineessa.
    Aforismit ovat Kotron mukaan vaikea laji: ”Muutamalla sanalla tulisi olla hauska, älykäs ja syvällinen.” Näyttääpä ajattelija siinä silti sujuvasti onnistuvan. Kotro on tehnyt tilaustöitä häihin ja hautajaisiin, mutta vaatimattomana miehenä hän kuittaa ne pikkujutuiksi.
     ”Esikuviani ovat Samuli Paronen ja Markku Envall. Joku aforisti on heittänyt: ’Olen ateisti, luojan kiitos.’ Se täyttää kaikki hyvän afon kriteerit.” Ateismi-sana kertoo myös ajattelijasta itsestään, joka opettaa filosofian lisäksi elämänkatsomustietoa ja psykologiaa.
    Mutta mistä tulevat nuo kakkossivun syvälliset löydökset? ”Ne syntyvät intuitiivisesti. Afojen kirjoittaja ei voi istua alas ja päättää kirjoittavansa. Ajatus syntyy, ja sitten sitä hioo ja hioo. Yleensä minuun pätee, että mitä lyhyempi genre, sen parempi.”
    Pakina on Kotron kirjoituslajeista pisin. Enempää hän ei asiasta kerro, sillä kirjoitusprojektit ovat enimmäkseen ”salaisia”.
    Hänen mielestään ajattelijoiden ammattitauti on besserwisserismi. ”Mikä olisikaan ikävämpää kuin aforismeilla puhuva, totuuksia jyräyttelevä keskustelukumppani”, Kotro nauraa. ”Ei, minulle ei ole tultu moisesta huomauttelemaan!”
    Opettajana Kotro kannattaa omaa ajattelua tukevaa otetta. Spinozan syntymävuoden pänttääminen filosofian tunneilla on enimmäkseen turhaa.
     Kun oppilas sanoo Kotroa tarhapöllöksi, Kotron mielestä hän on vain oikeassa. ”Kysyin yhdeltä eturivissä pipo päässä istuvalta pojalta, että eikö tällä ole kuuma. Pipopää vastasi ei. Hän on niin cool!” Kotro räkättää pojan puujalkavitsille.
    Mutta kuka opettaa opettajat? ”Erno Paasilinnan mukaan vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja. Eli vastaukseni on: toivottavasti ei kukaan.”
    Kiitokset kaikista pohdinnoista, Arno Kasvo.

Laura Halminen
Kuva: Mika Ranta