12. huhtikuuta 2001
Teksti:

Mies ja nainen istuvat housut kintuissa tarpeillaan. Käymälän oven viereen on kiinnitetty kyltti, jossa lukee ”Sisällöntuottaja”.
    Ilmoituksen on maksanut Suomen puolustusvoimat, joka yrittää vihjata nuorille, että tarjolla on muutakin työtä kuin paskan tuottamista nettiportaaleihin.
    Puolustusvoimilla olisi nimittäin käyttöä informaatioteknologian osaajille. ”Esimerkiksi viime vuonna 35 vapaan atk-alan erityisupseerin paikan täyttäminen kesti yli vuoden”, kertoo Pääesikunnan henkilöstöosaston suunnittelija Tiina Laisi.
    Atk-ammattilaisten haluttomuus tulla valtion leipiin on osa isompaa ongelmaa, jota puolustusvoimat yrittää kuumeisesti ratkaista. ”Jos eläkkeelle lähivuosina jäävät lasketaan nykyiseen 1,6-1,8 prosentin irtisanoutumisvauhtiin, meillä on pian 7000 työntekijän vajaus”, Laisi sanoo.
    Puolustusvoimat ei ole ongelmineen yksin. Myös muita valtion laitoksia ja kuntia uhkaa paha työntekijäpula.
    ”Julkiselle puolelle eläkepommi iskee nopeammin kuin yksityiselle. Meillä suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle alkaa kahden vuoden kuluttua, ja vuoteen 2010 mennessä poistuu yhteensä 60 000 työntekijää”, kertoo hallitussihteeri Kari Eskola valtiovarainministeriöstä.
    Eikä puolustusvoimat ole yksin kiillottaessaan mielikuvaa itsestään työnantajana. Viime lokakuussa alkoi Valtio – hyvä työnantaja -esitekampanja, jonka tarkoitus on muistuttaa nuorille työnhakijoille, mitä valtiolla on tarjota.
    Rekrytointikampanjoilla yritetään tavoittaa paitsi nuoria työnhakijoita myös niitä, joiden ammattitaidosta yksityiset työnantajat ovat kiinnostuneita. Esimerkiksi aineenopettajapula koskee erityisesti niitä aloja, joiden taitajia tarvitaan myös muualla.
    ”Tällä hetkellä on pulaa ainakin matematiikan ja englannin aineenopettajista”, kertoo koulutussihteeri Marja-Leena Isomursu Opettajien ammattijärjestöstä oaj:stä.
    Perussyy aineenopettajapulaan on julkisen alan huono palkkaus. Matematiikan opettajan lähtöpalkka on 11 253 markkaa. It-aloilla samalla koulutuksella voi ansaita viisituhatta markkaa enemmän.
    Kun yksityiset työnantajat maksavat niin paljon paremmin, valtio ja kunnat eivät ole houkuttelevia työnantajia hyvin koulutettujen nuorten silmissä. Mutta raha ei ratkaise kaikkea.
    ”Kieltämättä työtä hakiessani mietin, että yksityisellä olisin saanut tuhansia markkoja enemmän, mutta lopulta työtehtävät tuntuivat paljon kiinnostavimmalta ulkoministeriössä”, kertoo maavastuuvirkamies Reeta Alanko.
    Puolustusvoimissa opetusupseerina työskentelevälle Jarno Limnellille yksityinen työnantaja tarjosi puolet suurempaa palkkaa. ”En kuitenkaan houkutuksesta huolimatta lähtenyt yritysmaailmaan, sillä täällä saan tehdä juuri niitä asioita, jotka minua eniten kiinnostavat”, Limnell kertoo.
    Julkisen alan palkat eivät ole koskaan olleet vertailukelpoisia yksityisen alan palkkoihin. Mielikuvaan valtiosta ja kunnista huonoina työnantajina vaikuttaa huonoa palkkausta enemmän se, ettei niillä ole enää vanhaa kilpailuvalttiaan, pitkäkestoista ja turvattua työsuhdetta.
    ”Valtionhallinnossa kolmikymppisistä naistyöntekijöistä 85 prosenttia työskentelee määräaikaisissa, keskimäärin vuoden kestoisissa pätkätyösuhteissa. Määräaikaisuutta pitää ongelmana jopa yli 60 prosenttia työntekijöistä”, kertoo tutkija Ulla Aitta Akavasta.
    Kun työsuhteet ovat määräaikaisia ja kilpailu vakituisista paikoista kovaa, nuoret työntekijät uupuvat heti alkuun. Julkinen ala ei tarjoakaan vastuullisten tehtävien tunnollisesta hoitamisesta käypää korvausta.
    ”Opettajan päivät ovat todella pitkiä, ja rahallinen korvaus ei vastaa aina koko työmäärää”, kertoo filosofian maisteri Mervi Viuhkola. Viuhkola ehti työskennellä opettajana kaksi vuotta, kunnes päätti vaihtaa alaa.
    Pitkien työaikojen ja huonon palkan lisäksi myös määräaikaisuus ärsytti Viuhkolaa. ”Esimerkiksi kesälomakorvauksia en saanut. Piti asennoitua niin, että elää elokuusta kesäkuuhun.

”Kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä samoin kuin Viuhkola, kertoo työelämään perehtynyt tutkija Karin Filander Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.
    ”Luulen, että suurin osa virkamiehistä on siinä tilanteessa, etteivät he voi lähteä yksityisille markkinoille. Heidän on vain kestettävä keskimääräistä kehnommat palkat ja epävakaat työsuhteet”, Filander sanoo.
    Filander uskoo, että julkisen alan työelämän kriisi juontuu laman aikana ja sen jälkeen alkaneesta hyvinvointivaltion purkamisesta. Valtion ja kuntien työpaikoilla tämä näkyi kilpailuttamisena, hajauttamisena ja kehittämisenä.
    Nämä iskusanat sopivat tutkimusten mukaan kuitenkin huonosti julkiselle alalle, Filander kertoo. ”Kun julkista hallintoa alettiin kehittää ja kilpailuttaa uusliberalistisen talouspolitiikan mukaan 1990-luvulla, julkisen alan työntekijät luopuivat kansalaista puolustavasta asiantuntijaroolistaan. Kaikki puhuivat vapaudesta ja valinnaisuudesta. Kansalaisesta tuli asiakas ja virkamiehestä myyjä.
    ” ”Nyt julkisen alan työmarkkinoilla näkyvät kilpailuttamisen ja hajauttamisen tulokset. Epävarmat työsuhteet, kiristynyt työtahti ja epätietoisuus omasta roolista eivät houkuttele työvoimaa, ainakaan sitä osaa, jolla on jokin vaihtoehto, josta valita”, Filander sanoo.
     Mervi Viuhkolalle kaikkein tärkein syy lähteä pois opettajan tehtävistä oli työtehtävien ja koko koulumaailman muuttuminen vieraaksi niistä mielikuvista, joita Viuhkolalla oli esimerkiksi omasta lapsuudestaan.
    ”Ilmapiiri oli muuttunut siten, että opettajan oli mentävä lasten luo, kun taas ennen lapset tulivat opettajan luo. Tämä tuntui aika raskaalta.
    ” Myyjän markkinahenki ja ostajan vapaus ovat niin koulutuksen kuin terveydenhuollon alalla Filanderin mielestä huonoja asioita.”
    Esimerkiksi muutosten kohti valinnaisuutta piti tehostaa koulutusjärjestelmää, mutta nyt on käynyt toisin. Useat oppilaat viettävät lukiossa kolmen vuoden sijaan neljä vuotta.
    ”Filanderin mukaan julkisen sektorin kilpailuttamisen vaikutukset perinteiseen virkamiesidentiteettiin näkyvät erityisen hyvin opetusalalla, jossa kilpailuttaminen on haastanut opettajat tekemään koulusta kiehtovan ja viihtyisän paikan, jotta vanhemmat laittaisivat lapsensa sinne. Hän ei usko, että koulujen markkinakilpailu parantaisi opetuksen laatua tai lisäisi lasten oppimisen iloa.

Ammattitaito ja asiantuntemus toistuvat nuoren virkamiehen puheessa, kun hän kertoo, miksi kuitenkin päätyi valitsemaan julkisen alan työn.
    ”Olen ulkoministeriössä sen vuoksi, että täällä saan tehdä sitä, mihin minut on koulutettu, ja kehittää ammattitaitoani”, Reeta Alanko miettii.
    Myös yliluutnantti Jarno Limnell sanoo uskovansa, ettei olisi voinut saada mistään muualta kuin puolustusvoimista yhtä monipuolisia tehtäviä. ”Täällä mahdollisuudet ovat rajattomat. Asiantuntemusta voi kehittää juuri niissä asioissa, jotka tunnen osaavani parhaiten.
    ”Akavan tuore työmarkkinatutkimus vahvistaa, että juuri näitä kahta asiaa, asiantuntemusta ja ammattitaitoa, julkisen alan työntekijät arvostavat omassa työnteossaan.
    Samojen asioiden varaan rakentui myös entinen virkamiesidentiteetti, joka on rapautunut 90-luvun muutosten aikana, kertoo Karin Filander.
    Aikaisemmin virkamies kehitti koulutuksen antamia perustietoja syvälliseksi asiantuntemukseksi pitkän työsuhteen aikana. Nyt Filander pelkää, että pätkätyösuhteet eivät houkuta korkeasti koulutettuja sitoutumaan ammattitaidon kehittämiseen vuosikymmeniksi.
    ”Projektiluontoiset työtehtävät vaarantavat julkisen hallinnon työntekijöiden asiantuntemuksen kehittymisen”, hän sanoo.
    Projektista toiseen hyppiminen ja ansioluettelon kartuttaminen mahdollisimman kiinnostavaksi sopivat monien julkisen alan työntekijöiden mielestä huonosti perinteiseen virkamieseetokseen, Filander kertoo.
    ”Kaikille aloille sitä sun tätä taitavat moniosaajat eivät yksinkertaisesti sovi. Itse haluaisin olla mieluummin terveydenhuollon pätevän ammattilaisen kuin epämääräisen moniosaajan hoidettavana.”

Akavan vuoden 1999 työmarkkinatutkimuksen mukaan tyytymättömyys ja väsymys ovat yleisiä ongelmia julkisen alan työntekijöillä. Vakavia jaksamisvaikeuksia työssään oli yli 60 prosentilla. Muihin suomalaisiin verrattuna tämä luku on huiman korkea.
    Useille aloille tarvittaisiin selvästi lisää työntekijöitä, mutta rahaa heidän palkkaamiseensa ei ole. Osoituksena siitä, että samana säilynyttä työmäärää tekee liian vähän ihmisiä, voidaan pitää esimerkiksi sitä, että suuri osa akavalaisista tekee ilmaisia ylitöitä.
     Akavalaisista 42 prosenttia ei ota heille kuuluvia ylityökorvauksia. Syynä on muun muassa tunne siitä, että työntekijän pitäisi pystyä tekemään ylitöiksi jääneet työt varsinaisena työaikana. Syystä tai toisesta he eivät ole kuitenkaan pystyneet siihen.
    ”Vaikka työaika on periaatteessa lyhyt, noin 7,5 tuntia, jään lähes päivittäin ylitöihin, koska tekemistä on niin paljon”, Reeta Alanko kertoo.
    Ristiriitaista kyllä, kansalaiset arvostavat julkisen alan ammatteja, vaikka niistä ei makseta hyvin.
    ”Esimerkiksi tutkija Raija Julkunen on osoittanut, että kansalaiset kunnioittavat virkamiehiä, opettajia ja terveydenhuollon työntekijöitä ja heidän ammattitaitoaan”, kertoo Filander.
    Sen sijaan julkisen alan ammattilaisten itsearvostus ei hänen mukaansa ole välttämättä säilynyt yhtä hyvänä.
    ”Voi vain kuvitella, miltä esimerkiksi vanhustenhuollon ammattilaisista tuntuu tällä hetkellä. Ei tunnu varmasti kovin upealta olla alalla, jonka julkisuuskuva on tällä hetkellä sellainen kuin se on.”
    Omassa väitöskirjassaan hän totesi, että julkisen hallinnon työntekijöiden keinot vaikuttaa työelämän muutoksiin ovat vähäiset. Työntekijät vastasivat tehostamis- ja kehittämishankkeisiin huumorilla, ivalla ja sarkasmilla, kun muita aseita ei ollut.
    ”Väitöskirjaani varten haastattelemieni asiantuntijoiden käsitykset omasta roolistaan työelämässä vastasivat kovin huonosti nykyisen työelämän vaatimuksia tehokkaasta oman itsen markkinoinnista. Ehkä nuoremmilla on jo muutokseen jonkinlainen ote, mutta varsinkin vanhemmat työntekijät tuntevat tulleensa jopa petetyiksi, kun työelämä on muuttunut.”
    Filanderin mukaan esimerkiksi oman asiantuntemuksen markkinoinnilla on edelleen perin huono kaiku valtion työntekijöiden korvissa.
    ”Prostituutio oli sana, jolla haastattelemani ihmiset kuvasivat oman osaamisen markkinointia. Haastatelluista tuntui, että perinteisen asiantuntijan tilalle on tullut ’hyvä tyyppi’, joka on osannut keräillä oikeanlaista know how’ta sieltä täältä”,
Filander kuvaa.

Anna-Kaisa Pitknen
Kuva: Joel Melasniemi