27. huhtikuuta 2001
Teksti:

Ylioppilaslakin ottamista harkitsee pitkään. Lopulta lakki tulee mukaan, mutta reppuun. Oikeassa seurassa sen voi ottaa esille ja laittaa päähän lippa taaksepäin antaakseen riehakkaan vaikutelman ja näyttääkseen ainoastaan teennäiseltä ja typerältä.
    Marketista ostaa automaattisesti ehkäisyvälineitä, vaikka viimevappuisetkin ovat käyttämättä. Myyjän katsetta ei voi olla huomaamatta, vaikka sen pitäisi olla aivan luonnollista. Tupakan hinta on jälleen noussut.
    Alkoholiliikkeessä käyminen on Suomessa pienempi synti. Koskenkorvan ja punaviinin välillä empii pitkään kunnes päätyy molempiin, mutta epähuomiossa valitsee liian kalliin viinipullon, jossa on vääränlainen korkki. Korkinkappaleita joutuu syljeskelemään loppuillan.
    Tapana on sopia treffit Mantan patsaalle kuudeksi ja antaa tuntomerkiksi valkoinen lakki. Hörähdys kuuluu asiaan, mutta sutkauksen vaikutus on vain harvoin toivottu. Vappuna purevat paremmin Ben Zyskowiczia, sosialismia ja vallankumousta käsittelevät sukkeluudet. On makuasia, käyttääkö niitä yhdessä vai erikseen.
    Lakitus jää yleensä näkemättä. Oikealta ohittamista on toisinaan vaikea muistaa. Anteeksipyyntö tungoksessa ei kuulosta kohteliaalta eikä ole edes kovin tehokas.
    Esplanadin toisessa päässä tapaa seitsemältä vanhoja luokkatovereita, joiden mielestä on ihana nähdä. Nuoruuden ihastus odottaa lasta. Onnittelu ei tule täysin sydämestä. Leikinlasku on väkinäistä.
    Vappulehtien taso laskee vuosi vuodelta. Teekkareille tulee vittuiltua tavan vuoksi, vaikkei täysin ymmärrä, miksi. Tupsulakin symboliikasta herää kysymys, mutta lyyrankaan merkitys ei tule miettimättä mieleen.
    Tähän on tultu. Yleinen käymälässä käymättömyys herättää paheksuntaa, mutta kohta on toinen ääni kellossa. Mieleen muistuu lehtiartikkeli, jossa kerrottiin hollantilaisten kusevan usein kanaaliin. Toimittaja muistutti, että Hollanti on Euroopassa. Olo on heti huojentunut.
    Uhkaavat nuorisojoukot eivät enää suosi pilottitakkeja. Tytöt näyttävät sitä vanhemmilta mitä nuorempia ovat, kunnes täyttävät kahdeksantoista. Pojat ovat aina kolmetoista. Viikset tekevät miehen.
    Kaikille kymmenelle ei ole tarjota tupakkaa. Turpiin saamisen välttää tyttöystävien väliintulon ansiosta. Jos olisi talk show -juontaja, saattaisi tehdä ohjelman jossa pohdittaisiin mikä väkivaltaisissa miehissä viehättää. Vieraiksi kutsuisi Timo Airaksisen ja Simo Rantalaisen, mutta jos jompikumpi olisi estynyt, Ben Furmankin ehkä kävisi. Väkivalta on päihdeongelma, voisi sanoa loppukaneetiksi. Himmennys. Tunnusmusiikki. Lopputekstit.
    Puoliltaöin pään läpi kulkee tunteiden koko kirjo. Erittely on vaikeaa, mutta lopulta päätyy siihen että vain harvoin on ollut näin hauskaa, jos koskaan. Tällaista on ehkä avoin tilitys yksinoikeudella.
    Tihkusateessa ei ole mitään romanttista. Lätäköstä noustua farkkutakki näyttää muodikkaalta, vaikka se on ostettu viisi vuotta sitten satasella Seppälästä. Loppurahoja ei vienyt takaisin äidille. Siihen aikaan kaljapullo maksoi vitosen tai vähän päälle.
    Ravintolaan on liikaa jonoa tai ystävät ovat väärässä Iguanassa. Kantakapakan portsari ei tunnista eikä päästä sisään. Papereita kysytään siellä missä on käynyt useasti alaikäisenä. Kukaan ei pyydä jatkoille. Lopulta päätyy kiertämään kolmosen ratikan lenkin kahdesti ja tuntemaan itsensä helsinkiläisemmäksi kuin koskaan. Stadilainen sanoo spora.
    Aamulla herää kotoaan ja pettyy. Taskusta saattaa löytyä paperilapulla puhelinnumero, joka ei vastaa tai on kuuluvuusalueen ulkopuolella. Silliaamiaiselle ei tule tänäkään vuonna lähdettyä.