Roska on rahaa, roska-autojen kuljettajat tietävät. Parhaimmillaan roska-auton kuljettaja voi tienata 30 000 markkaa vuodessa myymällä kirpputorilla työkeikoilla haalimaansa tavaraa.
”Pullorahoilla kerätään useimmiten kuulemma etelänmatkarahat. Ja Arabian astiastot ovat hyvin kysyttyä tavaraa kuskien piirissä, ne menevät nimittäin hyvin kaupaksi kirpputorilla”, kertoo SOL Oy:n sekajäteautonkuljettaja Juha Suhonen.
Vuoden roska-auton kuljettajana työskennellyt Suhonen ihmettelee sitä, miten ihmiset laittavat roskikseen hyvälaatuista tavaraa. Hän pääsi ilahduttamaan tyttöystäväänsä buutseilla, jotka löytyivät siististä muovipussista roska-astian päältä.
Suhonen ja hänen kollegansa tekevät sitä, mitä suomalaiset ovat viime vuosina tehneet aikaisempaa tunnollisemmin: kierrättävät. Mutta pääkaupunkiseutulaisten jätteistä huolehtivalle ytv:lle se ei vielä riitä.
”Meillä on juuri valmistumassa vuoteen 2005 ulottuva jätteen synnyn ehkäisystrategia, jonka opettaminen ihmisille on vielä vaativampaa kuin kierrättämisen,” kertoo ytv:n jäteneuvoja Olli Linsiö kertoo. Strategiassa ihmisten pitäisi esimerkiksi saada ostamaan sellaisia tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän pakkausmateriaaleja.
Kierrättäminen suomessa on melko yleistä, eikä sitä pidetä ikävänä velvollisuutena, kertoo ihmisten ympäristövastuuta tutkinut Päivi Timonen Kuluttajatutkimuslaitoksesta.
Tärkeintä kierrättämisessä Timosen mukaan on se, että se tuntuu mielekkäältä. Hän tuli 90-luvulla tekemänsä tutkimuksen perusteella siihen johtopäätökseen, että kierrättäminen nähdään moraalisääntönä. Kierrättäjä peilaa omaa toimintaansa muiden ihmisten tekemisiin.
”Kierrättämisen mielekkyys on juuri siinä, että kuluttaja kantaa vastuutansa kuten muutkin. Hänen on tärkeää nähdä itsensä osana kierrätysprosessia ja järjestelmän pitää olla looginen. Jos kerrottaisiin, ettei biojätettä voikaan käyttää multana tai tai ettei sillä ole mitään käyttöä, niin kierrättäminen päättyisi aika nopeasti.”
Mitään kierrättäjän perustyyppiä ei ole mutta antisankareita on monenlaisia. Opiskelijasuntoloista, etenkin Hoasin taloista, tulee jäteneuvoja Linsiön mukaan paljon valituksia.
Usein jätehuoneet ja -katokset ovat epäsiistejä, eikä lajittelu ole onnistunut. Hoas on selittänyt jätehuollon surkeutta opiskelija-asuntoloissa asuvilla ulkomaalaisilla, jotka aiheuttavat sotkua. Opiskelija-asuntojen ohjeistuksessa ei pitäisi kuitenkaan olla vikaa, sillä ainakin Otaniemen asuntoloissa kierrätysohjeet ovat jopa kiinaksi.
Kierrätys ei ole välttämättä kielestä kiinni, Timonen sanoo. Ulkomaiset ovat samanlaisia opiskelijoita kuin suomalaiset, ja ihmiset sitoutuvat opiskelijoina kovin heikosti yleisiin normeihin.
Mutta Timosesta ei ole myöskään ihmeellistä, että kierrätys kiinnostaa ulkomaalaisia vähemmän kuin suomalaisia. ”Tästä huomaa, että kierrätys on kulttuurinen ilmiö. Omassa asuinrakennuksessani asuu intialaisperhe. Törmäsin perheen isään jätehuoneessa ja selitin, miten eri jäte menee eri astiaan. Mies katsoi minua, kuin olisin sepittänyt jotakin uskomatonta tarinaa.”
Myös ytv on huomioinut sen, että pahimmillaan kierrätysvalistus on monien mielestä uskomatonta tarinaa. Kierrätysvalistuksen lisäksi se yrittääkin ennen kaikkea lajitella jätteet parhaansa mukaan.
”Meillä on tulossa Ämmässuolle vuoteen 2004 mennessä jätteenkäsittelylaitos, jossa pyritään erottelemaan kaikki hyödynnettävä jäte pois sekajättestä. Se tarkoittaa sitä, että kaatopaikalle päätyvä jäte seulotaan vielä ennen päätymistä jätekasalle. Sen jälkeen kasalle menee vain sellaista jätettä, jota ei voi mitenkään käyttää höydyksi”, Linsiö kertoo innostuneena.
YTV:n taistelu jätevuoria vastaan ei ole helppoa. Kierrätykseen tuleva biojäte tuottaa ympäristölle haitallista metaania ja haisee pahalle.
Viime aikona hajuista on ollut erityistä haittaa, sillä Ämmässuolle vuonna 1998 valmistunut kompostointilaitos on pettänyt odotukset. Kompostointilaitoksessa biojäte sijoitetaan aluksi sisätiloihin, jossa se on saanut muhia pari viikkoa. Tämä jälkeen se on siirretty ulos avoaumoihin, missä sen pitäisi olla täysin hajutonta. Mutta Ämmässuolla aumoihin on kipattu kypsymätöntä jätettä huonoin seurauksin.
”Sopivilla tuulilla se haisee yli kymmenen kilometrin päähän. Oli tuuli mikä tahansa, niin eihän se saisi haista,” ytv:n Linsiö toteaa. Ongelma ratkaistaan siirtämällä jatkokäsiteltävä jäte kevään aikana sisätiloihin.
Hajuongelmaa ei saada kokonaan kuriin, sillä myös Ämmässuon jätekasa haisee. Lähialueen asukkaat ovat välillä valittaneet siitä, miksi Espoolle sysätään miljoonan pääkaupunkilaisen jätteet. ”On ytv:n osalta täysin harkittua, että meillä on pääkaupunkiseudulla vain yksi keskitetty ja erittäin korkeatasoinen kaatopaikka lähellä Helsinkiä. Siitä aiheutuu ympäristön asukkaille haittoja, jotka kuitenkin pyritään minimoimaan. Pääkaupunkiseudulta ei löydy muita järkeviä vaihtoehtoja,” Linsiö perustelee.
Yksi ratkaisu jäteongelmaan on sekajätteen polttaminen, mitä tehdään Euroopassa. Suomessa jätteenpolttoa on kokeiltu. ytv oli mukana vuonna 1999 kokeilussa, jossa jätettä kerättiin polttamista ja energiatuotantoa varten.
”Kokeilu osoitti, että erilliskeräys asuinkiinteistöiltä ei kannata sen enempää taloudellisesti kuin ympäristöllisestikään. ytv onkin suunnittelemassa Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseensa suurta käsittelyhallia polttokelpoisen jätteen erottelemiseksi. Siitä jätteestä, jota ei voi muuten hyödyntää ja joka päätyisi kaatopaikan kasalle, olisi näin tarkoitus saada energiahyötykäyttöön noin puolet. Uusi laitos polttolaitoksineen rakennettaisiin vuoteen 2006 mennessä”, Linsiö kertoo.
Sandra Saulo
Kuva: Petteri Tikkanen
