16. maaliskuuta 2001
Teksti:

Missä ja milloin kirjoitit ylioppilaaksi?

Munkkiniemen Yhteiskoulusta Helsingissä vuonna 1988.

Mikä johdatti sinut teologiseen tiedekuntaan?

Elämä johdatti. On hyvä korostaa sanaa johdatus, sillä en halunnut bisnesmaailmaan yrittäjäksi. Halusin kapinoida ekonomi- ja kauppakorkeakoulukoulutuksen saaneita sukulaisiani vastaan. Lähipiirissäni oli vahvoja uskonnollisia kokemuksia, ja halusin seurata omaa sisäistä ääntäni, joka vei minut ostamaan teologisen pääsykoekirjat kesällä 1989.

Kävitkö opintojesi ohella töissä?

Koko koulu- ja yliopistoajan tein toimittajan töitä televisiossa ja radiossa. Olin mallina lehdissä ja näytöksissä sekä juontajana erilaisissa tilaisuuksissa. Ennen kaikkea rahoitin opiskeluni luennoimalla.

Oliko teologisen tiedekunnan opiskelijoilla rankkoja juhlia?

Oli. Ehkä tiedekuntien parhaat sitten lääketieteellisen. Meno oli sekä vetistä että henkevää yhdessä paketissa!

Ovatko jotkin bileet jääneet erityisesti mieleesi?

Kerran juhlissa myytiin kaljaa, minkä seurauksena teologian opiskelijat pääsivät jopa lööppeihin kielletyn juoman kauppaamisesta. Parhaat bileet pidimme Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen (tyt) sekä Etsijän (Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton kustantaman mielipidelehden) toimitusten kesken.

Mitkä ovat kirkkaimpia muistojasi opiskeluajoilta?

Kuivat alkuvuosien yya-perusluennot sekä innostavat ja briljantit opettajat erikoistumisvaiheessa. Pääaineeni oli systemaattisen teologian laitoksella dogmatiikka. Myös vapaa-ajan kokoontumisista on hyviä muistoja. Samoin kreikankielisen Novumin (Uusi Testamentti) tentistä läpipääseminen oli jo puoli voittoa. Sinkkunaisen opiskelijaelämä on enää vain häivähdys mielessä, mutta hieno sellainen.

Kaipaatko jotain tunnetta opiskeluajoiltasi?

Kaipaan vapautta, joka liittyi oman aikataulun rytmittämiseen. Tunnetta, että kosmos on otettavissa haltuun, kaikki on selvää ja maailman voi parantaa. Ja sitä stimulanttia annosta, jonka sai päivittäin luennoilta. Tenttien aiheuttamaa positiivista stressiäkin on ikävä. Ja sitä keskustelun mahdollisuutta, joka symposiumeissa, seminaareissa ja luennoilla oli. Omaa maailmankuvaa sai heijastaa toisten todellisuuksiin.

Vihellettiinkö perääsi usein yliopiston käytävillä?

Meillä oli oma kaveriporukka, joka irvaili kyllä hymyssä suin, kun tulin jostain kuvauksesta nahkasaappaat kopisten, tukka tupeerattuna ja meikit päällä. Ei teologisessa vihellelty kenenkään perään vaan luotettiin vakaasti siihen, että Jumala johdattaa oikean puolison kohdalle. Minua seurattiin lehtien palstoilta, ja luennoilla sain hyviä kommentteja lausunnoistani, jotka ystäväni tiesivät sopivan suuhuni erittäin huonosti.

Missä asuit opiskeluaikanasi?

Asuin Kalliossa isäni ostamassa opiskelijaboksissa, mutta vierailin usein opiskeluystävieni kollektiiveissa. Opiskelija-asunto Konvikti, körttien koti, oli minulle erittäin rakas.

Koska tajusit, että sinusta oli peruuttamattomasti tullut aikuinen?

Saatuani ensimmäisen lapseni toukokuussa 1997 ja valvoessani hänen koliikkiöitään. Ja sanoessani ”tahdon” alttarilla kaksi kertaa viikon aikana, kun minut vihittiin avioliittoon ja papiksi.

Jussi Heikkinen