Suomalaisnuori kuvittelee osaavansa hienosti matematiikkaa, mutta plus-lasku on hänelle hepreaa.
”Itsepetos on sivistynyt rikos. Uhrit ovat tyytyväisiä”, olisi voinut sanoa, kun Suomen koululaisten matematiikan osaamista ylistettiin joulun alla.
Omakehun puuskan aiheutti kansainvälisen timss 1999 -tutkimuksen tulosten julkistaminen. ”Suomi sijoittui selvästi yli keskitason”, Helsingin Sanomat kirjoitti. Jopa presidentti Tarja Halonen innostui kiittelemään nuorten matikkataitoja uudenvuodenpuheessaan.
Suomalaiskoululaiset itsekin arvioivat tutkimuksessa omat matematiikan taitonsa hyviksi.
Tutkimusta ei taidettu lukea järin tarkkaan. Suomi sijoittui yli keskitason surkeassa joukossa. Vertailuun osallistui sellaisia maita kuin Indonesia, Tunisia, Marokko, Thaimaa, Chile, Filippiinit, Etelä-Afrikka ja Makedonia, joiden taloudelliset edellytykset kilpailla Suomen kanssa ovat kaikkea muuta kuin tasaveroiset. Poissa vertailusta olivat esimerkiksi Ranska, Saksa, Skotlanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi ja Kreikka.
”Sitä paitsi testitulosten keskiarvo ei oikeastaan kertonut matematiikan osaamisesta”, sanoo dosentti Marjatta Näätänen Helsingin yliopiston matematiikan laitokselta.
”Kolme neljäsosaa kysymyksistä oli monivalintatehtäviä, paljon luvuilla laskemista ja yksinkertaista päättelyä, ja niissä suomalaislapset pärjäsivät. Mutta kun olisi pitänyt osata varsinaisen matematiikan alkua, algebraa ja geometriaa, suomalaiset olivat hukassa.
”Vain 24 prosenttia suomalaisnuorista osasi ratkaista yksinkertaisen ensimmäisen asteen yhtälön
12x – 10 = 6x + 32. Esimerkiksi unkarilaisista 74 prosenttia osasi tehtävän, ja kaikkien osallistuneiden maiden keskiarvo oli 44 prosenttia.
Matematiikan taitojen rappeutuminen tuntuu kaikkialla. Jopa Teknillisessä korkeakoulussa uusien opiskelijoiden huono osaaminen on ongelma, vaikka sinne hakeutuu matemaattisesti suuntautuneita nuoria.
”Opiskelijajoukko on taidoiltaan selvästi entistä heterogeenisempaa: haitari on levällään pidemmälle alaspäin”, professori Olavi Nevanlinna Teknillisen korkeakoulun matematiikan laitokselta sanoo. ”Yhä enemmän on heikkoja opiskelijoita, joiden syrjäytymisen estämiseksi pitää tehdä töitä.
”Vielä murheellisempi tilanne on muualla kuin korkeakouluissa. ”Opiskelijoilta on jopa yksinkertaiset plus- ja miinuslaskut hukassa”, kertoo erityisopettaja Juha Pitkänen Helsingin palvelualojen oppilaitoksesta. ”Mittaamme opiskelijoiden taidot aina lukuvuoden alussa, ja nykyään noin joka kolmannella on ongelmia matematiikassa. Joudumme aloittamaan matematiikan kertauksen ihan ala-astetasolta.
”Pitkäsen mukaan puutteelliset taidot ovat korostuneet osaksi sen vuoksi, että palvelualojen ammattien vaatimukset ovat koventuneet. ”Enää ei riitä, että ravintolakokki osaa laittaa ruokaa. Pitää pystyä tekemään kustannuslaskelmia ja olemaan tarkkana raaka-aineiden kanssa. Samaten vaatetuspuolella laskupää on tarpeen, sillä materiaalit maksavat eikä heittoja saa tulla.
”Marjatta Näätäsen korviin kantautuu yhä enemmän kauhistuneita viestejä myös lukioista. Lukiota aloittavissa on sellaisia, jotka eivät erota kertomerkkiä x-muuttujasta.
Juha pitkänen uskoo, että syynä taitojen rappioon on paitsi voimavarojen puute myös opetusmenetelmien tehottomuus.
”Peruskoulussa opetus etenee keskivertomassan mukaan, ja sekä kaikkein lahjakkaimmat että kaikkein heikoimmat saavat selviytyä omin voimin.
”Marjatta Näätänen on samaa mieltä siitä, että resurssipula ei riitä selittämään ongelmia: myös painotuksissa on vikaa. ”Esimerkiksi viimeaikaiset valtavat panostukset tietokoneisiin eivät ole perusteltuja ainakaan matematiikan oppimisen kannalta.
””Tietokoneiden ja internetin käyttö matematiikan opetuksessa on kaikkialla vielä lapsenkengissään. Suomen pienet tuntimäärät tuhraantuvat helposti erilaisten käyttöongelmien kanssa”, Näätänen selittää.
”Miten meillä aina löytyy rahaa niin moniin nopeasti vanheneviin koneisiin, mutta kun kyse on ihmisistä, säästötarve on huutava?
”Sekä Näätäsen että Olavi Nevanlinnan mielestä matematiikan tunteja on peruskoulussa aivan liian vähän. ”Suomessa matematiikan tunteja on keskimäärin 93 vuodessa. timss-vertailussa Suomi pääsee sillä luvulla melkein pahnan pohjimmaiseksi”, Näätänen sanoo. Esimerkiksi Indonesiassa kouluissa matematiikan tunteja on keskimäärin yli 200 vuodessa, Kanadassa 150.
Nevanlinna moittii Lipposen edellisen hallituksen Luma-talkoita, joilla oli tarkoitus kohentaa luonnontieteiden ja matematiikan opetusta kouluissa.
”Lopputulos on, että lukiot tarjoavat kaikkea kivaa ja eksoottista, ja opiskelijat oppivat vähän sitä sun tätä eivätkä mitään kunnolla”, hän sanoo. ”Meidän on pian pakko tehdä oma linjaus siitä, millaiset pohjatiedot opiskelijoilla pitää olla ennen Otaniemeen tuloa.
”timss 1999 paljasti sellaisenkin hämmentävän seikan, että yli puolet Suomen seitsemäsluokkalaisista ei tiedä vanhempiensa koulutustasoa. Muissa maissa tietämättömiä oli keskimäärin 12 prosenttia. Lisäksi vain kymmenen prosenttia suomalaisvastaajista suunnitteli suorittavansa yliopistotutkinnon. Tutkimukseen osallistuneiden maiden keskiarvo oli 52 prosenttia.
”Minusta se kertoo paljon suomalaisnuorten asenteista koulutukseen. Nuoret ovat enemmän kiinnostuneita hauskanpidosta ja oman kaveripiirin jutuista kuin omasta tulevaisuudestaan”, Näätänen sanoo.
timss 1999 -tutkimus verkossa http://www.timss.org/timss1999i/math_achievement_report.html
Sanna Sommers
