30. maaliskuuta 2001
Teksti:

Bernard Piffarettin (1955) maalaukset vaativat katsojaltaan katsomisaikaa ja taustatietoa töiden synnystä. Aluksi tavanomaisilta ja hivenen tylsiltä abstraktioilta näyttävissä teoksissa piilee yllätys: jutun juoni on taiteilijan maalaustavassa eikä yksittäisissä maalauksissa.
    Ryhtyessään maalaamaan Piffaretti jakaa kankaan pystysuoralla viivalla kahtia. Sen jälkeen hän maalaa toisen puolen valmiiksi. Viimeinen vaihe on maalatun puoliskon maalaaminen uudelleen samanlaisena kankaan tyhjälle puoliskolle.
    Valmiissa työssä pystyviiva erottaa toisistaan lähes identtiset kuvat, joista kumpikaan ei ole alkuperäinen. Piffaretti ei kopioi, vaan toistaa maalaamiseleensä.
    Näyttelyn nimi Va-et-Vient, Come and Go on viittaus Samuel Beckettin näytelmään, jossa tapahtumat toistuvat uudestaan samalaisina kuin ensimmäiselläkin kerralla. Piffaretti korostaa maalauksen osien hienoista eroavuutta ja ylipäänsä maalauksen osien erilaisuutta. Uudelleen maalaaminen on hänelle improvisaatiota, jonka avulla voi tutkia erilaisia eleitä ja niiden merkityksiä.
    Teosten tyylikirjo on melkoinen, sillä niiden viiteviidakko yltää poptaiteesta konstruktivismiin. Useat maalaukset ovat oikeastaan lähes aina liian imeliä tai hempeitä. Jos Piffarettin taiteeseen ei liittyisi eleen toistamisen mukanaan tuomaa filosofista juonnetta, hän ei olisi kovinkaan kiinnostava taiteilija. Filosofisuus ja maalauksien historiatietoisuus nostaa hänet tavanomaisuudesta merkittävyyteen.
    Vaihtelevasta teosvalikoimasta katsoja löytää helposti taiteilijan ilkikurisen asenteen erilaisia tyylejä kohtaan. Piffarettin tyylikirjo on postmodernin monipuolinen ja pilaileva. Hänen tuotantonsa on oikeastaan yksi ainoa kokonainen teos, vaikka myös tässä näyttelyssä on lukuisia maalauksia.
    Omaa ilmaisuaan Piffaretti rajoittaa aika lailla, sillä hän pyrkii antiestetiikkaan käyttämällä ainoastaan muutamia tehdasvalmisteisia värejä. Valmisväreihin turvautuminen on selvä ”ei” modernismin estetismille. Kuitenkin hänen ilmaisunsa on kiinni modernismissa, sillä hänen taiteensa on vastareaktio puhdasta abstraktiota kohtaan. Moinen reaktio on pohjimmiltaan modernismin toive kyvystä uusiintua.
    Bernand Piffarettin tuotanto avaa uudenlaisia näkymiä maalaamiseen pakkona tai välttämättömyytenä. Maurice Merleau-Pontyn teoria maalaustaiteen merkityksestä auttaa ymmärtämään myös tätä näyttelyä. Merleau-Ponty korostaa sitä, miten maalaria riivaa näkyvyyden mysteerin paljastaminen. Jokainen maalausta muunteleva ele paljastaa sen, miten maalari kamppailee aina saman ongelman kanssa. Miten maalata?
    Näyttely sisältää runsaasti ohjelmaa myös lapsille, jotka pääsevät kokeilemaan Piffarettin työmetodeja. Lasten käsien jälkiä katsellessa huomaa heidän tajunneen Piffarettin idean hyvin.
    Va-et-Vient, Come and Go -näyttely on osa Sara Hildénin taidemuseon ranskalaista maalaustaidetta esittelevää näyttelysarjaa. Piffarettin näyttely tarjoaa maalaustaiteesta kiinnostuneille vierailijoille mainion tilaisuuden esteettiseen pohdiskeluun sellaisten maalausten äärellä, joita on helppo lähestyä.

Juha-Heikki Tihinen
Kuva: Corinne Thevenon

Bernand Piffaretti Va-et-Vient, Come and Go -näyttely Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella 6.5.2001 saakka.