Talous selätti politiikan

T:Teksti:

Viime syksynä kaikkien kansojen edustajat kokoontuivat Haagiin pelastamaan maailmaa.
     Tarkoitus oli päättää ilmastoa lämmittävien hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Neuvottelijat riitelivät aikansa ja päättivät jatkaa kädenvääntöä toukokuun lopussa.
    Mitään ei päätetty, koska Euroopan unioni kieltäytyi hyväksymästä Yhdysvaltain tarjousta käyttää metsiä hiilidioksidin imemiseen ilmakehästä. Ehdottamalla metsien istuttamista Yhdysvallat piti teollisuutensa puolta. Metsistä tehtävät hiilidioksidivarastot olisivat teollisuudelle edullisempi ratkaisu kuin päästöjen todellinen vähentäminen.
    Haagissa toteutui se, mikä on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Talous syrjäytti politiikan päätettäessä yhteisistä asioista.
    Edes maailman mahtavimpana ihmisenä pidetty Yhdysvaltain presidentti ei olisi pystynyt taivuttamaan teollisuutta tahtoonsa, kertoo politiikan tutkija ja valtio-opin professori Kyösti Pekonen Helsingin yliopistosta. ”Haagin kaltaiset tapahtumat tuovat ilmi, kuinka jopa hän on liian sidottu taloudellisiin intresseihin”, Pekonen sanoo.
    Pekonen arvioi, että myös Suomessa poliitikot ovat talouden edessä yhtä heikkoja. He ikään kuin antavat epämääräisen talouden päättää asioista.
    Tämä on Pekosen mielestä väärin, koska mitään puhdasta taloutta ei ole. ”Poliittiset päättäjät itse käyttävät liikkumavarattomuuden retoriikkaa ja sopeutumisen ajatusta. Sekin on politiikkaa”, hän sanoo.
    Pekosen mukaan poliitikot vetävät mattoa altaan. Jos poliitikot vetoavat talouden realiteetteihin, ihmisten usko politiikan mahdollisuuksiin katoaa.
    Samanlaisena esimerkkinä politiikan heikkoudesta Pekonen mainitsee Attac-liikkeen. Attac on radikaali kansalaisliike, joka pyrkii ”valtaamaan demokratialle sen alueen, jonka raha on riistänyt”.
    Nyt Attac on perustanut eduskuntaan oman osaston, johon on liittynyt monia suomalaisia poliitikkoja ulkoministeristä lähtien. ”Erkki Tuomiojan osallistuminen Attacin perustamiskokoukseen kertoo politiikan paradoksaalisesta asemasta”, Pekonen sanoo. Poliitikot eivät enää usko politiikan mahdollisuuksiin vaan liittyvät suoran toiminnan kansalaisliikkeisiin.

Poliitikkojen sijaan juuri Attacin kaltaiset kansalaisliikkeet ovat viime vuosina metelöineet julkisuudessa talouden ylivallasta.
    Oikeastaan kaiken globalisaation vastaisen liikehdinnän voisi määritellä paitsi talousjärjestöjen myös politiikan kykenemättömyyden tai haluttomuuden kritiikiksi.
    Esimerkiksi Prahan mielenosoittajat julistivat, että kansainvälinen yhteisö – wto, imf ja Maailmanpankki – ajaa monikansallisten yritysten etuja ihmisoikeuksista, köyhyydestä ja ympäristöstä piittaamatta.
    Mutta onko mielenosoituksista ja kansalaisliikkeistä politiikan korvaajiksi? ”On itsepetosta kuvitella, että liikkeet voisivat määrätä kansainvälisen talouden ja sen hallinnan kehityksen suunnan tai lopputuloksen”, professori Raimo Väyrynen kirjoittaa kirjassaan Globalisaatiokriitikot ja kansalaisliikkeet.
    Väyrynen ei kuitenkaan pidä kansalaisliikkeitä täysin merkityksettöminä. Niillä on oma paikkansa, koska ”yksipuolisen taloudellisen luonteensa vuoksi globalisaatio on osoittautunut prosessiksi, joka tuottaa epäkohtia ja on haavoittuva”, Väyrynen kirjoittaa.
    Kansalaisjärjestöaktiivi, dosentti Thomas Wallgren yhtyy Väyrysen ajatukseen kansalaisliikkeistä poliittisen päätöksenteon tukena. Hän muistuttaa, että suurin osa kansalaisliikkeistä pitää perinteistä politiikkaa ja edustuksellista demokratiaa parhaana vaikutuskeinona.
    ”Eihän esimerkiksi Attac-liike halua anarkiaa vaan vahvempaa poliittista ohjausta”, Wallgren sanoo. Kansalaisliikkeitä tarvitaan lähinnä uusien ajatusten esiintuomiseen.
    ”Kansalaisliikkeet ovat saaneet viime vuosina läpimurron ajatukselle, että uusliberaali hegemonia menee liian pitkälle. Nyt etsitään niitä keinoja, miten tämä ajatus voidaan kanavoida poliittisiksi päätöksiksi”, hän arvioi.
    Myös Kyösti Pekonen pitää politiikkaa ainoana mahdollisena ratkaisuna, mutta hän ei usko vahvasti sen pikaiseen paluuseen. Hän arvioi, että politiikka tekee paluun vasta katastrofien jälkeen.
    Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (eva) tuorein kansallinen asenneraportti tukee Pekosen ja Wallgrenin ajatuksia politiikan paluun tarpeellisuudesta. Raportin mukaan suomalaiset odottavat politiikalta enemmän kuin markkinoilta.
    ”Tämän tutkimuksen perusteella [voidaan sanoa, että] kansalaiset kritisoivat sekä markkinatalouden ylilyöntejä että puoluepohjaisen demokratian toimivuutta yksittäisen kansalaisen kannalta. Odotukset yhteiskunnan tilan parantamisesta kohdistuvat ennen kaikkea poliittiseen järjestelmään.
    ”On siis politiikkojen tehtävä ottaa omansa takaisin.Otsikko:
    KansanedustajienAttac
”Attack on kansalaisten suoraa osallistumista, joka luo tervettä painetta päätöksentekoon. Toivon, että kyseessä on politiikan revanssi. Että politiikka ottaisi vallan takaisin markkinavoimilta”, sanoo eduskunnan Attac-ryhmää vetävä kansanedustaja Susanna Rahkonen (sd).
    Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi (krist) perustelee liittymistään samoin: ”Onhan tällainen toiminta tietynasteinen epäluottamuslause politiikalle. Mutta demokraattista valvontaa ja kansojen etua tässä ajetaan pääoman edun sijaan.
    ”Kankaanniemi myöntää, että hänen puheensa kuulostavat hyvin vasemmistolaisilta. ”Kun on menty vasemmiston johdolla oikealle, ei ole muuta suuntaa kuin vasemmalle. Ei kukaan kuitenkaan sosialismia ja kommunismia aja. Emme vastusta globalisaatiota vaan sen huonoja seurauksia”, hän sanoo.
    Sekä Kankaanniemellä että Rahkosella on myös toinen yhteinen perustelu Attaciin liittymiselle. Suomalainen kansanedustaja ei pysty yksin vaikuttamaan globalisaatioon. Siihen tarvitaan kansainvälistä joukkovoimaa.
    Mutta eikö Rahkosen kannattaisi päähallituspuolueen kansanedustajana vaikuttaa suoraan puolueensa päätöksentekoon ja hallitusohjelmaan?
    ”Globalisaation haasteet mainitaan hallitusohjelmassa, eli Attacin toimintaan osallistuminen on hallitusohjelman mukaista”, Rahkonen sanoo.
    Mutta hän myöntää, että Attacin sanomaa ei ole vielä kuunneltu hallituksessa. Esimerkiksi ainoa hallitukseen kuuluva Attacin jäsen, ulkoministeri Erkki Tuomioja, sanoo osallistuvansa liikkeeseen vain yksityishenkilönä.
    Muutamat suuret lehdet ovat pääkirjoituksissaan paheksuneet kansanedustajien osallistumista parlamentin ulkopuoliseen kansalaistoimintaan.
    ”Ainahan kaikesta löytyy arvosteltavaa, mutta uskoisin, että esimerkiksi väkivaltaisuudet Seattlessa ja Prahassa olivat muiden kuin attacilaisten järjestämiä”, Kankaanniemi sanoo. ”Pyrimme saamaan mahdollisimman paljon faktaa pöytään vastapainoksi valtiovarainministeriön yhden totuuden politiikkaan. Tässä tarvitaan kaikenlaisia joukkoja laittamaan vallanpitäjät selkä seinää vasten.

Heikki Valkama
Kuva: Mika Lietzen