02. maaliskuuta 2001
Teksti:

Ihonvärillä on väliä, huomasi osakunta-aktiivi Jaana Bhuiyan, kun hän odotti puolitoista vuotta turhaan Hämäläis-Osakunnan (ho) asuntojonossa.
    Bhuiyanin toverit saivat asunnon keskimäärin puolessa vuodessa. Bhuiyan ei saanut vastausta siihen, miksi hän ei pääse muuttamaan hänelle luvattuun asuntoon. Syy paljastui vasta, kun hän tivasi asiaa kolmatta kertaa: Bhuiyanin puoliso on ulkomaalainen.
    ”Ensiksi väitettiin, ettemme voi saada hakemaamme perheasuntoa, koska kumpikaan meistä ei ole Hämeestä kotoisin ja mieheni ei ole opiskelija. Kun selvitin asiaa lähemmin, he joutuivat kuitenkin myöntämään, että näitä ehtoja sovelletaan hyvin väljästi. Todellinen syy asuntopaikan eväämiseen oli mieheni ulkomaalaisuus”, Bhuiyan kertoo.
    ho:ssa perheasuntojen jakoperusteet ovat asuntolasihteeri Heikki Holmin mukaan selvät, vaikka niitä ei missään virallisissa säädöksissä luetellakaan: jommankumman hakijan on opiskeltava ja kuuluttava osakuntaan. Eduksi voidaan katsoa, että toinen hakijoista käy töissä. Aktiivisuus osakuntatoiminnassa on myös hyvä asia. Hämäläisyys on kuitenkin kaikkein tärkein kriteeri.
    ”Olen itse kasvatustieteen opiskelija ja pitkäaikainen osakunta-aktiivi. Tiedän monia Hämiksen asukkaita, jotka ovat liittyneet osakuntaan vasta asuntolapaikan saatuaan. Heihin näitä sääntöjä ei ilmeisesti ole sovellettu”, Bhuiyan puuskahtaa. ”Kun vetosin siihen, että asuntolassa asuu nytkin monia tuntemiani ulkomaalaisia, minulle sanottiin, että heidätkin heitetään kohta ulos.

”Hämäläisten ylioppilassäätiön asuntoloissa asuu Holmin mukaan joitakin ulkomaalaisia. Heitä koskevat periaatteessa samat säännöt kuin suomalaisiakin.
     ”Suomalaisiin verrattuna ulkomaalaisten kanssa on enemmän ongelmia. Tähän vaikuttaa kulttuuritausta. Esimerkiksi eurooppalaisten kanssa ei ole ollut vaikeuksia samalla tavoin kuin kauempaa tulevien”, kertoo Holm.
    Bhuiyan arvelee, että ylioppilassäätiö suhtautuu erityisen nurjamielisesti muslimeihin. ”Minulle väitettiin, että muslimeita ei oteta, koska he pilaavat talon vessat”, hän kertoo.
    Heikki Holmin mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden ongelmat ovat samanlaisia kuin suomalaisten. Tiloja ei pidetä tarpeeksi siisteinä, ja ensimmäistä kertaa kotoa pois muuttaneet opiskelijat nauttivat epäsäännöllisestä elämästä ja häiritsevät muita asukkaita. Myös vuokranmaksu on joissain tapauksissa viivästynyt.
    Helsingissä on myös muita Hämäläisten ylioppilassäätiön kaltaisia vuokranantajia. Niillä ei kuitenkaan ole ollut samanlaisia vaikeuksia ulkomaalaisten kanssa.
    Hämäläisten ylioppilassäätiö omistaa esimerkiksi yhdessä Savolaisen Osakunnan ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen cimon kanssa huoneistoja Kiinteistö Oy Antti Korpin tie 4:ssä, jossa asuu paljon ulkomaalaisia. Aikaisemmin eri omistajien asunnot olivat toistensa seassa, mutta remontin jälkeen tilannetta järkeistettiin niin, että cimo sai omat kerroksensa ja oman talon. Tähän oli syynä muun muassa se, että cimon ulkomaalaisille tarjoamat erityispalvelut aiheuttivat sekaannusta asuntoloissa.
    ”Välillä cimon siivoojat menivät vahingossa siivoamaan suomalaisasuntoihin. Myös se, että tarjosimme ulkomaalaisille huonekalut, liinavaatteet ja muita palveluita, aiheutti joskus väärinkäsityksiä”, sanoo cimon asuntolatoimen johtaja Ritva Siukkola.
    Aloite ulkomaalaisasuntojen keskittämisestä tuli suomalaiselta osapuolelta, Siukola kertoo. Hän lisää, ettei cimolla ole ollut ongelmia ulkomaalaisten kanssa.
    ”Olen työskennellyt täällä yhdeksän vuotta, ja henki on ollut aina hirveän hyvä. Ikäviä yksittäistapauksia on toki aina, mutta niitä on sekä ulkomaalaisten että suomalaisten joukossa. Jos jonkun ulkomaalaisen kanssa on ollut ongelmia, sillä perusteella ei saisi mielestäni ryhtyä yleistämään.

Anna-Kaisa Pitkänen