30. maaliskuuta 2001
Teksti:

Missä ja milloin kirjoitit ylioppilaaksi?

Åbo Katedralskolanissa vuonna 1982.

Pääsitkö Taideteolliseen korkeakouluun ensi yrittämällä?

Pääsin ensi yrittämällä. Sain parhaimmat pisteet sinä vuonna.

Kuinka monta vuotta sinulta meni maisterin tutkinnon suorittamiseen?

Aloitin opinnot syksyllä 1982 ja 1984 keväällä kirjoitin itseni ulos Taikista. Menin ensin Tukholmaan ja sitten Berliiniin tekemään teatterilavastuksia. Syksyllä 1985 jatkoin taas opintoja Taikissa. Rehtori Yrjö Sotamaa suostui ottamaan mut takaisin. Sain lopulta paperit jouluksi 1988, eli opintoni kestivät viisi ja puoli vuotta.

Kuvaile lyhyesti opiskelija-Stefania luennolla.

Jos ylipäätään olin läsnä, mikä oli harvinaista historiassa ja muissa teoreettisissa aineissa, olin eturivissä koko ajan ja kyselin luennoitsijalta kaikkea. Kysymykseni eivät yleensä olleet mitenkään erityisen hyviä.

Osallistuitko outoihin opiskelijaprojekteihin?

En ainoastaan osallistunut opiskelijaprojekteihin laidasta laitaan vaan kehitin, järjestin ja organisoin niitä myös usein.

Kerro mielenkiintoisimmasta projektista, jossa olit mukana.

Se oli Italian cup vuonna 1986. Mukana oli viisi eurooppalaista koulua, ja yksi niistä oli Taikki. Yhteensä noin 15 opiskelijaa viideltä eri laitokselta. Laadin yhdessä opiskelijatoverini Martin Relanderin kanssa teorian, jonka mukaan tulevaisuuden raha on kommunikaatiossa. Tein fiktiivisiä telepatia-lähettimiä korumuodossa. Saimme työstä Triennale di Milanon kunniamitalin.

Olit professorina Kansas Cityn taideinstituutissa 1993-96. Kummat olivat lahjakkaampaa väkeä, aikalaisesi Taikissa vai oppilaasi Kansasissa?

Design-kulttuurin puutteen vuoksi Kansasin taideinstituutin jenkkiläiset ja aasialaiset olivat kiinnostavampia ja eksoottisempia. Siellä syntyi paljon todella pimeitä ja hyviä duuneja. Erittäin hyviä.

Miten rahoitit opintosi?

Opintotuella ja -lainalla tietenkin. Tein myös paljon duunia jo ihan alkuvaiheessa. Oy Stefan Lindfors Ab:n perustin vuonna 1988.

Hurjimmat opiskelijabileet, joihin osallistuit?

En muista mitään erityisiä. Paljon vauhdikkaita bailuja kuitenkin oli ja on edelleen. Ehkä nykyään on paljon hurjempiakin, nyt kun on saanut treenata ja on hyvässä neljänkympin iässä.

Löytyikö Taikista tyttöystäviä?

Kuule joo!

Kauhein opiskeluun liittyvä mokasi?

Kerran tein yhden erittäin huonon harjoitustehtävän, josta en voinut syyttää muita kuin itseäni. Siitä ei löytynyt kokeilevaa, ei tutkivaa eikä edes etsivää otetta. Mutta ei se mitään, jos opiskeluaikana mokaa tehtävissä. Päinvastoin, sitä vartenhan koulu on olemassa.

Kuka oli Taideteollisen ajoilta lempiopettajasi/luennoitsijasi? Ja miksi?

Olli Tamminen ja Pasi Järvinen olivat molemmat omalla tavallaan haastavia ajattelijoita. Mutta ehkä ennen kaikkea he viehättivät, koska eivät kumpikaan olleet virallisesti opettajiani. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja niin edelleen.

Mitä opiskelija-Stefan teki vappupäivinä?

Sitä samaa kuin edelleen: joi ja seurusteli, kuten muutenkin jatkuvasti. Mutta en edelleenkään oksenna, riko pulloja tai tappele.

Mikä opiskeluajassa oli parasta?

Itsensä etsiminen, löytäminen ja taas kadottaminen. Vapaus olla ja kokeilla, kuten edelleenkin.

Entä pahinta?

Jatkuva kaiken kyseenalaistaminen kävi joskus omille voimilleni ja muiden hermoille.

Koska tajusit, että sinusta on tullut peruuttamattomasti aikuinen?

Jos kuulet jonkun tajunneen minun olevan aikuinen, niin kerro, please! Voin lopultakin ilmoittaa suvulle ja ystäville, että nyt löytyi todisteita aikuistumisestani.

Laura Halminen