02. helmikuuta 2001
Teksti:

Oireet: Opinnot kannattaa hoitaa loppuun. Näin sanovat kaikki. Ei saa sukeltaa työputkeen, vaan pitää jaksaa opiskella, suorittaa loppututkinto, saada paperit ulos. Muuten käy köpelösti, kuulkaas nuoret.

Diagnoosi: Suomen talouden moottori on puksuttanut punaisena jo muutaman vuoden. Moni opiskelija on saanut suhteellisen helposti työpaikan jo ennen valmistumista. Ja kun työ on mielekästä ja siitä maksetaan hyvin, olemattoman opintotuen ja tenttikirjojen älyttömän ulkoluvun autuudet unohtuvat nopeasti. Tonnikala-aterioille ja lähiökämpälle on helppo sanoa hyvästit.
    Mutta voi voi, kun huonommat ajat koittavat. Kun työpaikoilta aletaan vähentää väkeä, ensimmäisenä lähtevät ne, joilla ei ole sitä loppututkintoa. Pysy siis koulussa, poika*!
    Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle tämän vuosikymmenen lopulla. Työvoiman tarve kasvaa voimakkaasti: jonkunhan verot ja eläkkeet pitää maksaa. Ja ei, uusi teknologia ei tee ihmistyövoimasta tarpeetonta niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan ihmiskunnan historiassa.
    Kysymykseksi nousee, onko loppututkinnolla oikeasti väliä parinkymmenen vuoden kuluttua. Joissakin ammateissa, esimerkiksi lääkärin ja jossain määrin myös asianajajan, koulutuksen arvo ja välttämättömyys tuskin vähenevät nopeasti. Onhan se kiva, että lääkäri tietää, mistä nappulasta pipetti lähtee käyntiin. Useimmissa ammateissa yliopisto-opinnoista ei kuitenkaan ole erityisemmin hyötyä.
    Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelleena voin sanoa, että ainakin siellä opiskelu on melkoista sössöä ­ käytäntöä vieroksuvaa akateemista soopaa. Huonosti motivoitunutta opetushenkilökuntaa kiinnostaa usein enemmän oma tutkimustyö kuin opiskelijoiden murheet. Humanistisessa tiedekuntaryppäässä (valtiotiede, humanismi, teologia, kasvatustiede) opiskelemisesta on hyötyä vain niille, jotka aikovat tutkijoiksi. Harvat aikovat.
    Suomen koulutusjärjestelmä on kaksikymmentä vuotta kestävä huono vitsi. Yliopisto on sen kelvoton loppumurjaisu.

Mitä asialle pitää tehdä: Me emme saa enää suvaita kelvotonta palvelua yliopistolta. Jos yliopistot ja korkeakoulut eivät pysty tarjoamaan opiskelijoilleen syytä luentosalien penkeillä istumiseen, ne eivät ansaitse motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita.
    Tutkinnot on tuotava kosketuksiin tosielämän kanssa. Yliopiston pölyinen tutkiva siipi on pidettävä erossa niistä opiskelijoista, jotka haluavat oppia jotain järkevää. Opintotukea on lisättävä, jotta päätoimiseen opiskeluun voivat keskittyä muutkin kuin vanhempiensa rahoilla elävät.

Miten todellisuudessa käy: Turhautuneelta opiskelijalta kysytään tulevaisuudessakin tentissä: ”Määrittele beyondismi, kommunitarismi ja decommodification.” Opiskelija palauttaa tyhjän paperin ja lähtee jonnekin, missä hän ei tuhlaa aikaansa.

(*) Jos yliopistosta puhutaan, olisi parempi sanoa tyttö, mutta poika kuulostaa runollisemmalta.

sami.rainisto@talentum.fi
Kirjoittaja on Talouselämä-lehden toimittaja.