16. helmikuuta 2001
Teksti:

Kemijoki-varren mökeistä ei näy helmikuisena maanantai-iltana valoa. Vain yhdessä paiskitaan tiukasti paperitöitä. Oikeustieteen kandidaatti Ville Salonen käskee tyttöjä keittämään lisää kahvia.
    ”Tosiasia on se, että me ei tiedetä tästä asiasta yhtään mitään.”
    Tiedon määrästä kertovat päinvastaista tuvanpöydälle pinotut mapit, jotka pullistelevat oikeusasiakirjoja ja tutkimusartikkeleita. Siinä ovat biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin puolen vuoden työn tulokset.
    Salonen täsmentää Symbioosin väitteiden ytimen.
    ”Me vedotaan perustuslakiin. Siihen, että oikeus ympäristöön kuuluu kaikille ja että se on erityisesti tulevien sukupolvien oikeus, koska he kärsivät niistä vahingoista, joita aiheutetaan.”
    Perustuslakiin vetoaminen on oikeusistunnoissa verrattain uutta, ja Salonen aikoo soveltaa monia muitakin uusia oikeusnormeja. Hän aikoo vaatia, että asian tulee käydä ey-tuomioistuimessa, mikä olisi uusi käänne Vuotos-jutun pitkässä historiassa.

Symbioosilaiset ovat sekaantuneet juttuun, joka on käynnistynyt jo ennen heidän syntymäänsä. Tekoaltaan rakentamista on suunniteltu ensi kerran 40-luvulla Pelkosenniemelle. Välillä ajat ovat olleet kiihkeämpiä ja välillä hiljaisempia. Pisin hiljainen kausi alkoi vuonna 1982, kun valtioneuvosto hylkäsi hankkeen. Vuonna 1992 se kuitenkin lämmitettiin uudelleen. Viime vuoden helmikuussa Pohjois-Suomen vesioikeus myönsi altaalle rakennusluvan.
    Biologian opiskelijoiden valmistautuminen ympäristöoikeudenkäyntiin alkoi, kun Jussi Alho tajusi Symbioosin omistavan aarin verran maata Vuotokselta. Se oikeutti järjestön osallistumaan Vuotoksen tekoallasta käsittelevään juttuun.
     Pirttipöydän mapeissa on oikeudellisen aineiston lisäksi biologien omaa aineistoa: uusia lausuntoja ja tutkimustuloksia, joilla allashanketta suunnittelevan Kemijoki Oy:n argumentit aiotaan peitota. Tänä iltana niistä hiotaan strategia Vaasan hallinto-oikeuden Vuotos-oikeudenkäynnin kuulemistilaisuuteen.

”ensimmäinen kohta, mihin me vedotaan, on se vesilain toisen luvun viides pykälä. Lupaa ei saa myöntää sellaiselle rakentamiselle, joka vaarantaa ihmisten terveyttä, aiheuttaa suuria muutoksia ympäristössä tai huonontaa paikkakunnan asuin- tai elinkeino-oloja”, Salonen selittää.
    ”Käsittämätöntä, miten Kemijoki Oy voi perustella näitä väitteitä. Missä muka pesii kotka ja muuttohaukka, kun 242 neliökilometrin allas mäjäytetään siihen. Ne varmaan tykkää myös altaan synnyttämästä elohopeasta”, parahtaa puheenjohtaja Anna Tuhti.
    Kello on yksi yöllä, mutta strategia on hiottava loppuun.
     ”Mennään eteenpäin tässä vesilain toisen luvun viitospykälässä. Sano Anna se naivismi.” Naivismit ovat virheitä ja ristiriitaisuuksia, joita on kerätty Kemijoki Oy:n tutkimusten ja oikeusväitteiden seasta.
     ”Yhtiön mukaan luvalle ei ole mitään ehdotonta estettä. Mutta lainsäätäjä lähtee kuitenkin siitä, että vaikutuksiltaan tarpeeksi vahingollisille hankkeille lupaa ei voi myöntää. Jos tää hanke ei ole sellainen, niin mikä sitten on?”
    Vaikka kaikki muut paitsi Anna ja Ville torkkuvat, perustelu herättää kaikki nauruun.
    ”Myönteisellä päätöksellä lainsäätäjän katsotaan haluavan sallia suurten tekoaltaiden rakennus. Tollastako ne miettii? Miksei katsota, miten lakia tulkittais nykyarvoilla?”
    Kemijoki Oy perustelee altaan rakentamista sillä, että se toisi merkittävää apua Suomen energiaongelmiin. Anna Tuhti suuttuu.
    ”Niin se noin 0,8 prosenttia vai? Aika outoa, kun seuraavissa lauseissa todetaan, että hanke ei ole yleisen tarpeen vaatima eikä vaikuta ratkaisevasti energiahuoltoon!”
    Altaan yhteyteen suunnitellulla voimalalla Kemijokiyhtiö tasoittaisi suomalaisten sähkönkulutuksen huippuja. Marko Nurminen ei pidä tätä riittävänä syynä altaan rakentamiseen. Hänestä Vuotoksen alueen luonto ei ole lauantaisaunan, aamukahvin tai edes muutaman ylimääräisen paperitonnin hinnalla ostettavissa.
    Viime kesänä alueella tehdyssä katselmuksessa yhtiö on vedonnut siihen, ettei alueella ole merkittäviä suojelualueita. Puheenjohtaja Tuhti närkästyy.
    ”No ei kai, kun alue puuttuu suojeluohjelmista vain Vuotos-hankkeen takia.”
    Yön viimeisinä tunteina käydään läpi rakentamisen saasteriskit, ilmastoriskit sekä eläin- ja kasvilajeille aiheutettavat tuhot.

Aamulla auto huuruaa lämpimistä ihmisistä. Matka Kuukiurun mökkikylästä Pelkosenniemelle kestää hyvän keskustelun verran.
    ”Se, että kaikki määritellään rahassa, ärsyttää. Yhtiökin vetoaa hankkeen puolesta sillä perusteella, ettei luonnonarvoille ole määritelty hintaa. Mutta mitäs sitten, kun ei ole enää luonnonvaroja, joista maksaa”, Maiju Salonen miettii.
    Anna Tuhti uskoo, ettei oikeusistuimissa sallita hankkeen rakentamista.
    ”Hanke on aikansa elänyt. Se ei vastaa nykyisiä arvoja eikä edes tuo alueelle merkittävästi töitä.”
    Sepä se, töitä ja parempaa toimeentuloa Kemijoki Oy on luvannut pelkosenniemeläisille useat vuosikymmenet. Altaan vastustajat ja kannattajat menevät kunnassa lähes tasan. Valtuustossa paikat ovat jakautuneet kannattajien hyväksi 8-7.
     Ihmisten jakautuminen altaan vastustajiin ja puolustajiin näkyy oikeuden istuntopaikaksi valitun jumppasalin ovella. Kaikki ovat omissa ryhmissään.
     ”Minulta on muisti mennyt näissä asioissa”, sanoo vanha mies toiselle.
    Ville Salosen luo tulee tumma pieni nainen. Hän on Helena Tiihonen, viimeisiä vanhoja ja vahvoja Vuotos-aktiiveja.
     Sen jälkeen, kun valtioneuvosto päätti Vuotos-altaan rakennushankkeen uudelleenkäynnistämisestä vuonna 1992, Helena möi Tiihosten mailta pieniä palstoja ympäristöihmisille ja -järjestöille, jotta nämä toisivat omaa asiantuntemustaan oikeusprosessiin.
     ”Ei tässä jutussa enää moni alkuperäisistä ole mukana, osa heistä on huonossa kunnossa. Jotkut jopa kuolleet. Moni on myös kyllästynyt siihen, ettei tavallisia maanomistajia ole kuultu aikaisemmissa oikeudenkäynneissä. Juuri tällaista oikeudellista ja tiedollista apua järjestöiltä tavallisille ihmisille olen odottanut pitkään.”
    Tiihonen on kiitollinen siitä, että oikeudenkäynnin paikaksi on valittu paikallisen koulun jumppasali. Pääseepä joku vanhuksistakin paikalle.

Väki kutsutaan jumppasaliin, mutta vain hetkeksi. Oikeussali tyhjennetään, kun Tiihonen väittää Maa- ja metsätalousministeriön virkamiestä Esko Vähäsöyrinkiä esteelliseksi edustamaan ministeriöitä oikeudenkäynnissä, sillä häntä on aiemmin epäilty lahjusten vastaanotosta Kemijoki Oy:ltä.
     Oikeus miettii asiaa suljetuin ovin, mutta kutsuu kaikki pian sisään. Vähäsöyringin läsnäolo on hyväksytty. Seuraavan päivän Lapin Kansassa lukee ”Maa ja metsätalousministeriössä on yksi rehellinen mies”.
     Istunnon aluksi kaikki asianosaiset esittävät alkupuheenvuoronsa.
     Puhujia on vähemmän kuin valtavan pitkä lista antaisi odottaa. Suurin osa ei ole saapunut paikalle. Pidetyt puheet ovat sitäkin pidempiä. Osa niistä on katkeria.
    ”Kannatan Vuotoksen rakentamista. Tämä ei lopu muuten koskaan”, sanoo sallalainen Urpo Hautala.
    Altaan vastustaja Veikko Schroderus haluaisi ojentaa Kemijoki Oy:lle tuomisia, mutta oikeus ei anna siihen lupaa. Schroderus näyttää loukkaantuneelta. Seuraavina päivinä häntä ei näy oikeudessa.
    Symbioosi kuuntelee Ympäristöministeriön ja Suomen luonnonsuojeluliiton puheenvuorot tarkkaan, sillä niissä on paljon Symbioosille tärkeitä asioita.
    ”Ympäristöministeriö katsoo, että luonnonsuojelullisesti arvokkaan 242 neliökilometrin laajuisen alueen muuttaminen tekoaltaaksi on huomattava vahingollinen muutos ympäristön luonnonolosuhteissa.”
    Ympäristöministeriö puhuu pitkään siitä, kuinka Suomen Vesioikeus on tulkinnut väärin eu:n luonto- ja lintudirektiivien velvoittavuutta. Alueella on 22 lintudirektiivin ja luontodirektiivin lintulajia ja luontotyyppiä sekä 36 Suomessa uhanalaista lajia.
    ”Juuri tämä on se meidän toinen tärkeä pointti. Kemijoki Oy ei ole ottanut tarpeeksi vakavasti eu:n säädösten velvoittavuutta”, Maiju Salonen supattaa.

Parin tunnin kuluttua oikeus pitää tauon ja siirtyy syömään lasagnea kouluruokalaan. Lounaalla Ville Salonen vaihtaa muutaman sanan Suomen Luonnonsuojeluliiton lakimiehen Pirjo-Riitta Oinaalan kanssa. Oinaala on tehnyt suurimmaksi osaksi palkatonta työtä Vuotoksen hyväksi vuosikymmeniä ja edustaa istunnossa myös Demokraattisia Lakimiehiä.
    ”Ei tätä työtä voi tehdä pohtien, että entäpä jos allas sittenkin rakennetaan. On uskottava siihen, että muutos hyvään suuntaan tapahtuu.”
    Lakimiehet keskustelevat Ruotsin ympäristöministeriön mukanaolosta oikeudessa. Ministeriö huomauttaa, että altaan kuormittavat vaikutukset, erityisesti fosforipäästöt, vaikuttavat paitsi 300 kilometrin pituisen matkaan Kemijokea myös Perämerelle asti.
     Iltapäivällä ensimmäinen todistaja kutsutaan saliin. Emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi on allekirjoittanut Symbioosin lausunnon alueen puolesta. Ruuhijärvi puhuu hankkeen vaikutuksista vesiluontoon ja sivuaa eu:n lintu- ja luontodirektiivien täyttämistä.
     ”Alue oli pitkään erittäin vähän tutkittu, mutta 90-luvulla tehdyt tutkimukset ovat tuoneet tietoon arvokkaita lajeja”, Ruuhijärvi toteaa.
    Kemijoki Oy:n luonnonsuojelupäällikkö Olli Nenonen tarttuu Ruuhijärven väitteeseen. Hänen mukaansa veden alle jäävät aavat ja letot ovat tuskin yhtä arvokkaita kuin monet lähialueiden maat, joilta on löydetty jopa enemmän harvinaisia lajeja.
    ”No kai niitä nyt on, kun aluetta on tutkittu tarkemmin!” Marko Nurmisesta Kemijoki Oy:n lupaus pienestä suojelualueesta Vuotoksella ei ole kovin vakuuttava.
    ”Eivät eläimet ymmärrä, missä niiden pitää olla. Ne tarvitsevat kokonaisen elinympäristön.”
    Illalla saunassa Ville ja Anna miettivät, onko vuosikymmeniä kestäneessä prosessissa totuutta.
    ”Tuskin”, sanoo lakimies.
    ”On. Allasta ei pitäisi rakentaa”, sanoo Anna.
    Ennen nukahtamista tarkastellaan vielä kalojen elohopeapitoisuuksia, joista on saatu päivällä uutta tietoa keminmaalaiselta Matti Hervalta. Pitoisuudet ovat jo nyt huolestuttavia, ja tekoallas nostaisi ne todennäköisesti moninkertaisiksi.
    Hapettoman ja ravinteikkaan järven tuottamat raskasmetallit, kuten elohopea, ovat tekojärvien suurin ympäristö- ja terveysriski.
    ”Se on aine, josta ei vielä tiedetä tarpeeksi”, miettii vauvaa odottava uninen Maiju. ”Kai mäkin olen täällä syönyt sitä elohopeakalaa. Mutta eihän sitä voi aina kysyä, että mistä toi kala tulee.

”Keskiviikkoaamuna paikalle ovat saapuneet poromiehet, joista lappilaiset lehdet ovat kirjoittaneet jo hyvissä ajoin ennen oikeudenkäyntiä.
     Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio kertoo, miten Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ovat aiheuttaneet poroissa häiriökäyttäytymistä, kun porot ovat lähteneet vaeltamaan paliskunnasta toiseen.
    Sitten kutsutaan paikalle todistaja poromiesten joukosta, mutta todistaminen keskeytyy yllättävästi. Vanha poromies ei saa todistaa oikeudessa, sillä hän itse omistaa poroja ja on asianosainen. Hän saa silti kertoa porotalouden vaikutuksista paikalliseen elinkeinoon.
    ”Tämä on tyypillistä. Paikalliset eivät tunne lakia ja jäävät siksi usein kuulematta. Tämä puheenjohtaja on vielä asiallinen, kun antaa heidän edes kertoa asioistaan. Aina niin ei ole tehty”, kertoo Helena Tiihonen.
    ”Täällä on nyt niin rauhallista. Aikaisemmin suoritetuissa katselmuksissa täällä on todella tapeltu ”, hän muistelee.
     Pelkosenniemeläisten haavat ovat arpeutuneita mutta pienellä raapaisulla avattavissa.
    Se näkyy myös suhtautumisessa muualta tuleviin. Ne, jotka vastustavat allasta, tykkäävät Symbioosin läsnäolosta, mutta kannattajat pitävät heitä pitkätukkina, jotka eivät tiedä elämästä mitään. Monia arveluttavat myös etelän ihmisten eu-argumentit.
    Pelkosenniemelle Siuntiosta muuttanut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aino Kulpakko kertoo huomanneensa, miten virkistävää hankkeesta on keskustella välillä muidenkin kuin pelkosenniemeläisten kanssa.
    ”Esimerkiksi symbioosilaiset ovat vasta löytäneet Vuotos-hankkeen. Heillä on raikkaita mielipiteitä. Täällä ihmiset ovat sen sijaan kyllästyneitä ja monesti katkeriakin.”
    ”Niin, Vuotoksesta kiinnostuneita ympäristöihmisiä on verrattu ekofasisteihin, jotka yrittävät tuoda oppejaan Lappiin niin kuin Hitler ja Stalin aikanaan”, Marko nauraa.
     ”Nää ekofasistijutut jätetään sitten kylällä vähemmälle”, huomauttaa Maiju.
    Oikeudenkäynnin loppupuoli venyy jälleen, ja Villen puhe jää hautumaan vielä yön yli.
    Illalla paikallisen Vapaakalastusseura Vastaiskun aktiivi Pekka Nyman tulee kylään ja jää juttelemaan Maijun ja Kaisan kanssa.
    ”Yli-Kemin alue voisi olla tärkeä lohikantojen elvytysohjelman osa. Se on suurempi kuin ohjelmaan valitut joet yhteensä. Kalastuskäyttö toisi työtä kalastajille, mutta vain jos allasta ei tehdä. Kemijoki on yksi niistä harvoista luonnontilaisista suurjoista Suomessa.”

Torstaiaamuna symbioosi RY Ville Salonen asiamiehenään kutsutaan kuultavaksi.
    ”Kemijoki Oy:n hanke koskettaa nimenomaan tulevia sukupolvia. Vasta me olemme näkemässä altaan terveys- ja ympäristövaikutukset, ja siksi meitä tulee kuulla asiassa”, aloittaa Salonen.
    Hän siirtyy puheessaan altaan aiheuttamiin päästöihin ja ympäristökuormituksiin.
     ”Mielestäni Ruotsin viranomaisten mukanaolo on perusteltua, sillä allas vaikuttaa hyvin laajasti ympäristöön. Vaikutuksia on tarkasteltava suhteessa kokonaisuuteen.”
    Jussi Alho todentaa Salosen väitteen esittelemällä metapopulaatioteorian, joka kuvaa luonnon vuorovaikutusta kokonaisuutena, jossa kaikki toimii yhteydessä kaikkeen.
    Salonen kutsuu esiin myös Aleksi Lehikoisen, joka kertoo harvinaisten lintujen määristä. Esimerkiksi uivelo ja pikkusirkku ovat runsaslukuisia Vuotoksella.
    Puheessaan Ville Salonen huomauttaa myös, ettei vesivoima ole tulevaisuuden energiaa.
    ”Eikä tekoaltaasta ole virkistyskäyttöönkään. Altaan vuosittainen säännöstely paljastaisi vesijättömaata jopa 180 neliökilometrin verran. Joinain vuosina virkistysrannat ovat pelkkää mutaa.”
    Kemijoki Oy:n lakimies Kaj Hellsten kuuntelee vakavana Salosen esitystä. Yhtiön luonnonsuojelupäällikkö Olli Nenonen näyttää käsillään, ettei Salosen ja kumppaneiden väitteitä kannata ryhtyä kommentoimaan heti.
    ”Toisin kuin Kemijoki Oy väittää, hanke ei voi olla yleisen tarpeen vaatima, vaan se on pikemminkin yleisen tarpeen vastainen”, päättää Salonen.
    Kemijoki Oy ei vastaa Symbioosi ry:lle, vaan päättää jättää kommentit loppupuheenvuoroon.
    Pitkän puheenvuoron sijaan Hellsten kysyy, mistäpäin symbioosilaiset tulevat.
    ”Espoosta, Vantaalta ja Helsingistä. Lakimies Salonen on kuitenkin kasvanut paperitehtaan hajussa Valkeakoskella.”
    Ruokatauolla Hellsten kommentoi väitteitä.
    ”Symbioosin edustajat eivät ole täältä eivätkä ole nähneet altaiden hyviä ja huonoja vaikutuksia. Lapin allasalueisiin tutustuminen ei tekisi heille pahaa.”
    Loppupuheenvuorossa Hellsten huomauttaa, että yhtiö on edelleen eri mieltä yhteisöoikeuden tulkinnasta ja toivottaa symbioosilaiset tervetulleiksi tutustumaan yhtiön maille, missä voi nähdä merikotkan.

Puheenvuorojen jälkeen yhtiön miehet kiirehtivät lentokentälle ja symbioosilaiset Pelkosenniemen hotellille syömään savuporopizzaa. Oikeussalin ulkopuolella valokuvaajaa ja toimittajaa tervehtii kirkas koulupojan ääni.
    ”Vuotos on paska.”
    ”Miten niin?”
    ”Se on vanha juttu ja peittäisi meidän kodit veden alle.”
    ”Varmaan pojat puhuvat sen mukaan, mitä kotona on sanottu”, naurahtaa Maiju ravintolassa.
    Paljon kertoo kuitenkin se, että pojan mielipide oli ainoa heidän kuulemansa nuoren pelkosenniemeläisen mielipide.
    ”Kaksi nuorta oli kai Kemijärveltä”, muistaa Mari.
    ”Olen vihainen niiden vanhusten puolesta, jotka eivät osaa puolustaa itseään, kun eivät tunne lakia. Asianajajien ja professorien ääni kuuluu tässä maassa. Sen tämä juttu ainakin opetti”, miettii Anna.
    Saunassa pohditaan, olisiko Kemijoki Oy:n kutsu tulla katsomaan tekoallasluontoa pitänyt hyväksyä vai ei.
    ”Kuka siinä ryteikössä nyt haluaisi uida tai mökkeillä. Kaikkien rannassa sitä roskaa ei kai ole, mutta kyllä naapurinkin rannasta pitää huolehtia eikä vain omastaan.”
    Vastustajalle pitää olla ystävällinen, mutta sen viinoja ei saa juoda, on yhteinen kanta asiaan.
    ”Se mentaliteetti niillä on, että lajien elinalueet tuhotaan. Sitten laskeskellaan jäljelle jääneitä ja sanotaan, ettei ympäristörikosta tapahtunut.”
    Biologian opiskelijat jäävät odottamaan ratkaisua, joka on luvattu syksyyn 2001 mennessä. Mutta jos juttu lähtee Symbioosin esityksen mukaan eteenpäin ey-oikeuteen, voi päätöksen saaminen kestää vielä pitkään.

Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva Pasi Autio