02. helmikuuta 2001
Teksti:

Savupiipputeollisuuden kadotessa ja luokkarajojen vesittyessä työväentutkimus kuulostaa kovin vanhanaikaiselta oppialalta. Se puolustaa kuitenkin edelleen paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, kertoo Tampereen yliopiston historian dosentti Pirjo Markkola.
    ”Suomi ei ole niin tasaisen keskiluokkainen kuin päällepäin näyttää. Laman aikana ihmisten tuloerot kasvoivat, eikä monilla mene vieläkään hyvin”, Markkola sanoo.
    Markkola osallistui Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran 26.1. graduntekijöille järjestämään seminaariin, jossa samasta aiheesta kiinnostuneet tutkijat ja asiantuntijat tapasivat toisiaan. Vuosittain järjestettävään seminaariin kokoontui yli 20 graduntekijää ja heidän ohjaajiaan.
    ”Työväkeä ja sen kulttuuria ei ehkä ole olemassa samassa merkityksessä kuin ennen. Ihmiset eivät kokoonnu työväentaloille enää sankoin joukoin harrastamaan ja näyttelemään. Mutta kaikenlaista tavallisten ihmisten kulttuuria voi edelleen tutkia työväenkulttuurina.

”Monille työväentutkijoista tutkimusaiheella on henkilökohtaista merkitystä, koska suurimmalla osalla meistä on suvussa työväestöä”, kertoo suomalaisesta agraariköyhyydestä gradua tekevä folkloristiikan opiskelija Eija Stark.
     Stark ei ole vielä päässyt tutkimuksessaan lopullisiin tuloksiin, mutta hänestä on jännittävää lukea köyhyyttä kokeneiden elämäkerroista, ettei oma köyhyys herätä myötätuntoa toisia köyhiä kohtaan. ”Vuosisadan alussa köyhyys oli useiden kohtalo, mutta elämäkerroissaan nämä köyhät eivät osoita juuri ymmärtämystä 1990-luvun työttömille ja muille huono-osai-sille”, Stark pohtii.
     Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura perustettiin vuonna 1984 kansainvälisen esimerkin innoittamana, kun ihmiset ryhtyivät selvittämään omia juuriaan ja taustaansa osana historiantutkimusta.
    ”Tutkimuskielellä sanottuna tutkimme tavallisten ihmisten eli ’matalaa’ historiaa”, Stark kertoo ja jatkaa, että työväenhistoria on juuri sen vuoksi tärkeää vielä nykyäänkin.

Syksyllä gradun teon aloittanut Aino Heikkinen tutkii suomalaisten naisten työelämäkertoja. ”Työväenasiat ovat aina kiinnostaneet minua, joten kun kaveri kertoi, että työväentutkimusseminaarissa tapaa samanhenkisiä tutkijoita, päätin ilmoittautua mukaan.
    ”Hyvällä onnella graduntekijä voi hyötyä luomistaan kontakteista tulevaisuudessa, jos tähtäimessä on tutkijan ura. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkija Jouni Krekola kertoo päässeensä eteenpäin tutkijanuralla graduseminaarien avulla. Tänä vuonna Krekola on ollut järjestämässä seminaaria.
    ”Useimpien esiteltyjen tutkimusten näkökulma on historiallinen, mutta mukana on myös tutkimuksia, joissa puhutaan nykyajan mansikanpoimijoista, työläisten huumorista tai työläisten juomakulttuurista”, kuvailee Krekola.
    Tutkimusten historiallinen näkökulma määrittyy niiden asioiden mukaan, jotka kiinnostavat nykyihmisiä, dosentti Markkola sanoo.
    ”Historian kysymykset lähtevät aina nykyajasta ja tästä päivästä. Nykyisin populaarikulttuuri on hyvin suosittu tutkimusaihe, ja Irwin-elokuvan saama suosio onkin hyvä esimerkki kulttuurista, jota työväentutkija voi tutkia työväenkulttuurina.

Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva Artista Filmi/Buena Vista International