02. helmikuuta 2001
Teksti:

Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on kaikkien aikojen tunnetuin Suomessa kirjoitettu näytelmä. Alun perin se oli Sahanpuruprinsessa-niminen yritelmä, jonka Wuolijuoki kirjoitti ennen Niskavuori-näytelmiä ja menestystä.
    Sahanpuruprinsessa oli nimenomaan yritelmä: kun Wuolijoki luki siitä katkelman kyläilemään tulleille kulttuurivaikuttajille, vieraiden joukossa ollut professori Lauri Viljanen tyrmäsi emäntänsä hengentuotteen niin suorasanaisesti, että toisia vieraita nolotti.
     Mutta sattuma puuttui peliin. Kesällä 1940 Suomeen saapui sotaa pakeneva kirjallinen kuuluisuus Bertolt Brecht, jonka Wuolijoki kutsui vieraakseen maatilalleen Iittiin.
    Brecht asettui taloksi vaimoineen ja sihteereineen ja viihtyi: Suomen suvi oli kauneimmillaan, ja seuraan liittyi vielä Brechtin rakastajar Ruth Berlau, jonka kanssa Brecht poikkeili ahkerasti heinälatoihin suomalaisten maatyöläisten silmien alla.
     Saksaa kotikielenään taitanut Wuolijoki esitteli Brechtille Sahanpuruprinsessan. Aluksi penseä Brecht tarttui aiheeseen, ja niin alkoi näytelmän muokkaaminen, jonka vaiheista ollaan edelleen monta mieltä.
    Varsinkin kansainväliset asiantuntijat pitävät Brechtin osuutta erittäin merkittävänä, mutta moni väittää myös, että sitä on liioiteltu. ”Se, että maailmalla harvoin Wuolijoen ansioita näytelmän synnyssä edes huomataan, johtuu tietenkin siitä, että näillä tutkijoilla on ollut usein heikot tiedot suomalaisesta kirjallisuudesta ja vielä vähäisempi kiinnostus suomalaiseen kirjallisuuteen”, sanoo teatteritieteen professori Pirkko Koski.
    Koski ei käy arvailemaan, mikä todellisuudessa oli kenenkin osuus Puntilan kirjoittamisessa. Tekstissä on kuitenkin muutamia piirteitä, jotka erottavat sen selkeästi muista Brechtin näytelmistä. ”Ei Puntila ole mikään tyypillinen Brecht-näytelmä. Sen maalaisympäristö, kerronnan tapa ja yhteiskuntakuva tulevat selvästi Wuolijoelta”, Koski sanoo.
    Suomesta Brecht jatkoi pakomatkaansa Amerikkaan. Sieltä hän palasi sodan jälkeen Eurooppaan ja ohjasi Puntilan kantaesityksen Zürichissä. Matkalla Wuolijoen nimi oli pudonnut pois, eikä hänen nimeään mainita vieläkään saksalaisella kielialueella ja kansainvälisissä esityksissä. Näytelmän tekijänoikeuskorvaukset jaetaan kuitenkin Wuolijoen ja Brechtin tekemän sopimuksen perusteella tasan.
    Jos saksalaisessa versiossa toinen tekijänimi on jätetty pois, ei Suomessakaan ole nimiongelmilta vältytty. Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti saa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa 15.3. Iso-Heikkilän isäntää ja hänen renkiään Kallea
    esitetään puolestaan Turun Kaupunginteatterissa toukokuun 19. päivään saakka.
    Rinnakkaisteosten nimet poikkeavat toisistaan peri-inhimillisistä syistä. ”Koska Wuolijoella oli Puntila-nimisiä sukulaisia, hän halusi välttää Puntila-nimen käyttöä”, Koski kertoo.

Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva Riikka Palonen

Pirkko Koski: Kaikessa mukana – Hella Wuolijoki ja hänen näytelmänsä. Otava, 167 mk.