16. helmikuuta 2001
Teksti:

Seppo Fräntin ja Risto Vahasen panttivankeus sai ylenpalttisesti julkisuutta: lukemattomia haastatteluja, kirja ja nyt taidenäyttely. Seppo Fräntin panttivankeuden aikaisten piirrosten näyttely esittelee 75 teosta, joka on noin kolmannes kaikista Jololla tehdyistä piirroksista.
    Fräntin näyttely avaa mahdollisuuksia tutkia taidekäytäntöjen suhdetta julkisuuteen. Miten suhtautua piirroksiin, joita ei ole tehty taidekontekstia ajatellen, mutta jotka ovat esillä taidegalleriassa? Kestävätkö teokset yksinään vai ovatko ne ainoastaan osa julkisuusmylläkkää?
     Fräntin piirrokset yllättävät myönteisesti, sillä ne kuvaavat ajoittain onnistuneesti vapauden menetyksen ja uhan vaikutuksia ihmismieleen. Vahvimmillaan Fränti on kuvatessaan sulkeutuneita ja tuskaisia ihmishahmoja. Ihmisen elekieli paljastuu kliseiseksi ja pateettiseksi, kun ahdistunut ihminen ilmentää oppimiaan eleitä miettimättä niiden kiinnostavuutta tai yleistä näyttävyyttä.
    Osa piirroksista kuvaa leirin fyysistä ympäristöä. Nämä kuvat havainnollistavat vankilanpihan kaltaista paikkaa, jossa jatkuva tarkkailu ei anna hetkeksikään mahdollisuutta unohtaa vapauden menetystä. Huterat viivat kertovat loputtomalta tuntuvasta väliaikaisuudesta ja kasvavasta epätoivosta. Viimeistellymmät piirrokset heijastavat hetkellistä varmuutta, kun aika on seisahtanut.
    Sissejä esittävissä kuvissa teinikapinalliset hengaavat rööki suussaan kuin mitkä tahansa nuoret. Fränti on kuitenkin kuvannut heidät pelottavina ja uhkaavina hahmoina. Kuvista tuijottaakin vaarallinen ja ei-länsimainen toiseus. Vangin silmin nähdyt vartijat ovat pysähtyneet arvaamattomaksi ajaksi. Tosin mukana on muutama piirros, joissa teinisotilaat poseeraavat kuin imarreltuina saamastaan huomiosta. Yleisvaikutelma on jatkuva kommunikaatiokatkos, joka vaikuttaa kaikkeen leirillä tapahtuvaan.
    Piirroksia yhdistää tilapäisyyden teema. Aikaa on, mutta kuinka paljon? Riittääkö sitä töiden viimeistelyyn? Näiden kysymysten pohtiminen johdattaa perustavan kysymyksen äärelle. Kuinka hyvin Fräntin piirrokset lopulta puhuttelevat yleisöä?
    Ne ovat ehkä enemmän todistuskappale siitä, mitä tapahtuu keskiluokkaisen lomamatkan muututtua epämiellyttäväksi koettelemukseksi. Mutta samalla myös niiden voima on siinä. Piirroksissaan Fränti on tavoittanut 15 minuuttia julkisuudessa -ajatuksen ytimen: otsikoihin voi joutua kuka tahansa.
    Fräntin piirroksista näkee, että hän osaa piirtää. Mutta hän ei ole liian omaperäinen tai liian taitava. Tästä syystä samastuminen on helpompaa ja katsojan skeptisyys hälvenee, kun hän tunnistaa itsensä: ”Minäkin voisin olla tuossa.” Mediamylläkän alla oli aito kokemus.

Seppo Fräntin näyttely Galleria Bakeliittibambissa (Rikhardinkatu 1) 17.2. saakka.

Juha-Heikki Tihinen