19. tammikuuta 2001
Teksti:

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (vyy) edustajisto suuttui hallituksen omavaltaisista kannanotoista homoliittojen puolesta ja ydinvoimaa vastaan joulukuussa. Edustajiston epäluottamus johti lopulta hallituksen erottamiseen, ja jälkipyykin pesussa ylioppilaskuntaa vaadittiin pysyttelemään opiskelijoiden asioiden hoidossa ja jättämään suuret poliittiset kysymykset poliitikoille.
    ”Edustajisto painotti virallisesti, ettei se vaatinut hallituksen eroa kannanottojen sisältöjen vuoksi, vaan ärsyyntyi siitä, ettei hallitus kuullut edustajistoa. Luulen kuitenkin, että kannanottojen sisällöillä oli oma vaikutuksensa edustajiston reaktioihin ”, kertoo vyy:n pääsihteeri Jukka-Pekka Jauhiainen. Hallituksen vaihtamiselta kuitenkin vältyttiin, koska jo valittu uusi hallitus astui tehtäviinsä vuodenvaihteessa.
    Kiihkeä keskustelu on lisännyt sekä riviopiskelijoiden että heidän edustajiensa poliittista osallistumisintoa Vaasassa. ”Homoliittojen sallimisesta ja ydinvoiman lisärakentamisesta on edustajistossa paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Poliittisista aiheista käyty kiista on lisännyt huomattavasti edustajien aktiivisuutta, jopa riviopiskelijoita on nähty kokouksissa”, Jauhiainen naurahtaa.
    Hallitusta yritettiin kaataa myös Helsingissä viime syksynä, jolloin Kansallisten ylioppilaiden ryhmä vaati hyy:n hallitusta tilille kannanotoista homoliittoihin. Suunniteltu luottamuskysymys raukesi kuitenkin kannatuksen puutteeseen.
    Historian dosentti Laura Kolbe pitää Vaasan ja Helsingin tapahtumia oireena ylioppilaskuntien uudesta politisoitumisesta.
    Vuosina 1969-1977 hyy:n hallitus saattoi vaihtua kolmestikin vuodessa, ja syynä olivat lähes poikkeuksetta poliittiset ristiriidat, Kolbe kertoo. Kiihkeän politisoitunutta aikaa seurasi rauhallisempi kausi, jolloin ylioppilaskunnat keskittyivät opiskelijoiden etujen ajamisen poliittisen väittelyn sijasta. Koko 1990-luku oli sitten hidasta paluuta yhteiskunnallisesti kantaaottavampaan ylioppilaspolitiikkaan.
    Kolben mielestä vyy:n hallituksen kaatuminen on nimenomaan pienempien yliopistojen ylioppilaspolitiikalle tyypillinen ilmiö. ”Helsingissä ylioppilaspolitiikka ei ole keskittynyt niin voimakkaasti pelkkään ylioppilaskuntaan, vaan yliopiston piirissä on paljon muitakin voimakkaita kantaaottavia järjestöjä. Vaasassa taas politiikka pyörii enemmän ylioppilaskunnan ympärillä, ja mahdolliset ristiriidat näkyvät näin ollen välittömämmin ja voimakkaammin.

Anna-Kaisa Pitkänen